JOUKKUEHENKI PALAAMASSA - UIFK:LLE SILTI TAPPIO

Ylivieskan Kuula - UIFK 83-75 ja. (24-14, 13-21, 16-15, 15-18)

UIFK:n pisteet: Maaninka 30, Jokikokko 29, Vartiainen 7, Lehtinen 4, Karjalainen 3, Dubatscheff 2

kolmoset: Maaninka 4, Jokikokko 1, Vartiainen 1 Karjalainen 1

Myös viimeinen ottelu sujui UIFK:n osalta mollivoittoisissa tunnelmissa kauden päätyttyä orastavaan kahden ottelun tappioputkeen. Neljästätoista ottelusta UIFK onnistui voittamaan viisi ja häviämään yhdeksän, mitä voidaan toki pitää kelvollisena suorituksena tulokasjoukkueelle. Jäljellä olevien otteluiden tuloksista riippuen UIFK:n sijoitus kahdeksan joukkueen sarjassa on välillä 5-7. Sarjatilanteeseen ja tuloksiin voi tutustua Suomen koripalloliiton sivuilla:

http://www.basket.fi/sarjat/joukkueet/joukkue/?team_id=4633911&season_id=93403&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

Ylivieskan reissuun startattiin rennoin ja positiivisin mielin pelaajakadosta huolimatta. Alkumatkasta pakkasauringon paistaessa joukkueen virallinen fläppitaulu savusi taukoamatta. Paljon otsikoissa viihtynyt ja lakimiehensä Olli Siposen avustamana joukkueen sisäisiä kemioita riekaleiksi repinyt Niko "kulttipelaaja" Lehtinen sekoitti pakkaa piirtämällä hämmentävän neljän pelaajan kuvion. Ilmeisesti mies oli ajatellut, että kun matkassa on vain seitsemän pelaajaa, kolme heistä lentää kuitenkin kesken pelin suihkuun ja joudutaan pelaamaan neljällä. Lehtisen rikehistorian tuntien tällaiset ajatukset häneltä eivät liene mitenkään poikkeuksellisia.

Uraa uurtavan neljän pelaajan kuvion jälkeen seuraava koettelemus oli Pasi Vartiaisen lihapiirakkapaketti, johon valmistaja ei ollut jättänyt pussin reunaan niin sanottua heikkoa kohtaa. Kun Vartiainen ei uskaltanut käyttää hampaitaan, matkanjohtaja Juha Karjalainen päästi hänet pälkähästä ja paljasti, että Fordin sokkeloisissa onkaloissa on jossain haarukka ”jemmassa”. Haarukka löytyikin helposti ja sitä hyväksi käyttäen Vartiaisen onnistui onneksi puhkoa lihispaketti auki.

Oulaisten Nesteellä nähtiin myös draamaa, jonka aiheuttaja ei olisi voinut olla kukaan muu kuin ”Karjalan karhukoira” Niko Lehtinen. Jo valmiiksi yhteisön lähes ulos pullauttama värikäs persoona osoitti mieltään istumalla eri pöytään muun joukkueen kanssa. Edes hyväntahtoinen huutelu ei saanut Lehtistä liittymään seuraan. Tilanne vaikutti olevan korjaamattoman tulehtunut viimeistään siinä vaiheessa, kun pelaajat siirtyivät katsomaan huoltoaseman televisiosta naisten parisprintin MM-lähtöä. Lehtinen painui mieluummin ulos pakkaseen.

Itse pelissä hyvästä alkulämmittelystä huolimatta UIFK:n kone käynnistyi hitaasti. Pallo poltti hyppysissä ja heitot olivat puolivillaisia suupaisuja sinne päin.

”Maaninka taivutteli minut ottamaan kanelimunkin Oulaisissa ja se varmasti vaikutti omaan vireeseeni”, Markus Jokikokko pohti puoliaikahaastattelussa.

Pahinta oli kuitenkin puolustus, joka vuoti korin alta kuin vanha Hiace. Ensimmäisen jakson jälkeen ruosteista runkoa hitsattiin umpeen paikkapuolustuksella ja korinumerot saatiinkin käännettyä parempaan suuntaan. UIFK otti taistellen kiinni kotijoukkueen etumatkan, vaikka yksi tärkeimmistä pelaajista, Heikki Dubatscheff sai virhetilinsä täyteen jo ennen ottelun puoliväliä. Rotta-Lehtisen kannalta tämä oli vapauttavaa, sillä Iso-D:n ottaessa sikailijan roolia Lehtinen pystyi keskittymään puhtaasti taitokorikseen, mistä mies tuntuikin silmin nähden nauttivan. Tämä käynnisti joukkuekemioiden puolella välittömästi positiivisten hormonien vyöryn ja antoi toivoa siitä, että ehkä Lehtisen tulevaisuus on sittenkin UIFK:n kanssa. Myös esimerkiksi kauden hurjimmat minuuttinsa pelannut Juha Karjalainen joutui virhevaikeuksiin. Kylän raitilla liikkuneiden tietojen mukaan Karjalaisen rikkomiskäsi on ollut seuraavana päivänä hyvin kipeä.

Ottelun lopussa Markus Jokikokko osoitti, ettei viime ottelussa ratkaisevalla hetkellä ohi heitetty vapaaheitto ollut jättänyt sen suurempia haavoja herkkään sieluun, jollainen Jokikokolla eittämättä on. Tällä kertaa hän pussitti molemmat vaparinsa lopussa! UIFK oli viimeisillä sekunneilla vielä kahden pisteen johdossa, mutta Kuulan viimeinen hyökkäys tuotti korin ja edessä oli jälleen jatkoaika kahden tasaväkisen joukkueen välillä. Oulussa pelattu ensimmäinen ottelu vaati kaksi jatkoaikaa, mutta tällä kertaa selvittiin yhdellä. Virhevaikeuksien ja kapean rosterinsa kanssa taistelleet sinivalkoiset eivät enää jatkoajalla pysyneet rinnalla, joten Kuula korjasi lopulta selvähkön voiton.

Paluumatkalla autossa kiisteltiin siitä, tekikö kovana kaukoheittäjänä tunnettu Pekka Seeskorpi yhtään koria koko kauden aikana? Itse hän oli sitä mieltä, että ei. Keskustelun lopputulemana kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Seeskorpi nauttii edelleen kovan heittäjän mainetta, koska on pystynyt treeneissä käyttämään vahvuuttaan aseena. Takakentän molemmat pommittajat Seeskorpi ja Lehtinen istuivat kahdestaan Karjalaisen jättiauton takakontissa ja tuntuivat löytävän yhteyden toisiinsa. Tämä helpottanee entisestään Lehtisen paluuta joukkueen ytimeen. Tässä vaiheessa on lisäksi hyvä huomauttaa, että Lehtinen sai tällä kertaa pelata juuri oikean kokoisella paidalla, joten seurakin on tullut jo paljon vastaan. Nyt on Niko sinun vuorosi!

Pelireissun päättyessä autosta poistui kaikkensa antaneita pelimiehiä, joilla oli lonkat lukossa ja pakarat jumissa, mutta mieli loistavan kirkas. Kauden saavutukset hahmottuvat itse kullekin varmasti pitkin kevättä, mutta voitaneen edelleen sanoa, että UIFK:n ensimmäinen kausi oli onnistunut. Toki parannettavaa jäi hurjasti, joukkue kärsi monta niukkaa tappiota, jotka kokeneempi joukkue olisi kääntänyt voitoksi. Tämä kertoo tietysti myös hyvää sarjan tasaisuudesta, mistä osoituksena ovat myös lukuisat ristiin pelatut tulokset.

Juuri saamamme tiedon mukaan on varmistunut, että UIFK on sarjassa vähintään 6:s! Viidennen sijan kohtalo ratkeaa ottelussa Oulun NMKY kaikki - Ylivieskan Kuula, joka on tarkoitus pelata 4.3.

SÖSSIKÖ SIPONEN SELVÄN VOITON?

ONMKY A - UIFK 80-79 (21-20, 20-18, 22-19, 17-22)

UIFK:n pisteet: Jokikokko 37, Dubatscheff 17, Maaninka 9, Vartiainen 9, Jalava 7

Kolmoset: Vartiainen 1

Runsaslukuinen yleisö ei joutunut pettymään Karjasillan sunnuntai-iltapäivän trillerissä, jollaista edes mestari Alfred H. ei olisi osannut käsikirjoittaa. Varsinkin loppuhetkien draamankaari oli jotain, mitä ainoastaan aina yllätyksiä tarjoava tosielämä voi tarjota. Ynnin A-pojat olivat ottelussa kuskin paikalla tappavan kolmosrallinsa ja hyvän syöttöpelinsä ansiosta. Aika ajoin UIFK pääsi kirimään kantaan vahvojen jaksojensa myötä ja oli lopulta korjata koko potin. Julmien tarinoiden ylempi kynämies puuttui kuitenkin peliin synkänsinisellä musteellaan lähettäen UIFK:n pelaajat höyhtyäläiselle punttisalille suorittamaan hauiskääntöä mukanaan vain pettymyksen värisävyt.

Kerrataanpa ottelun loppuhetket. Pelikellon tarkoilla ajoilla ei liene tarinan alkuvaiheessa minkään valtakunnan merkitystä. Ne ovat joka tapauksessa pelkkää sumua mieltemme kanvaasissa. UIFK:n ollessa tappiolla yhdellä pisteellä pallonhallinta oli vastustajalla. UIFK rikkoi oikeaoppisesti pallollista pelaajaa pakottaen näin myös kovassa paineessa pelanneen juniorin vapaaheittoviivalle. Molemmat heitot menivät ohi ja pilviverhon takaa nähtiin taas hento lupaus auringon antimista. Seuranneessa UIFK:n hyökkäyksessä tuomaristo asettui kuitenkin poikkiteloin taistelevien sinivalkoisten eteen ja pallo oli jälleen Ynnillä. Ei auttanut muu kuin rikkoa uudestaan ja toivoa, että lämmin tuulenhenkäys jatkaisi pilvien karkottamista taivaalta. Jälleen nuoren miehen vapaaheitot kolisivat vain rautoihin ja levypallossa oli tietysti vain nälkäisiä uifkilaisia. Tässä vaiheessa muistikuvat pelikellon näkemisestä palaavat, aikaa oli jäljellä noin kymmenen sekuntia. Takamies Antti Maaninka toi vastustamattomasti pallon hyökkäysalueelle, ajoi sisään imaisten kaksi vihollista kimppuunsa. Juuri oikealla hetkellä Maaninka jakoi pallon LaMarkus Jokikokolle, joka otti muutaman askeleen päätyrajan suuntaisesti ja yritti tasoittavaa koria floutterilla. Heitto meni pahasti ohi, mutta tuomarin silmä näki tällä kertaa sinivalkoisin lasein Ynnin puolustajan työntäneen kädellään heittävää Jokikokkoa. Tulos: kaksi vapaaheittoa neljä sekuntia ennen loppua!

LaMarkus asteli muina miehinä viivalle ja pussitti ensimmäisen heiton rennosti aivan keskelle. Yleisön kuhina ja alitajunta tekivät kuitenkin tässä kohtaa hallaa itseluottamukselle ja LaMarkuksesta kuoriutui esiin DeMarkus: toinen heitto kolisi inhottavasti ulos raudoista. Mutta loppukohtaus ei suinkaan ollut vielä ohi ja pääroolin näytelmästä nappasi lentävä värttöläinen, eli Pasi Vartiainen, joka osoitti loistavaa pelisilmää ja tahtoa kiskaisemalla itsensä väkisin vastustajien välistä korille ja kaapien jollain ilveellä pallon itselleen. Yksinkertainen nosto, mikä ei tietenkään pitkien vastustajien puristuksessa itse asiassa ollut lainkaan yksinkertainen. Pallon pyöriessä hetken todella lupaavasti raudan päällä, kaikki paikalla olevat ymmärsivät, että helvetin ja taivaan välinen raja on todella, todella hiuksen hieno ja paperin ohut. Todennäköisesti aika monen läsnäolijan elämä muuttui sillä hetkellä, sillä jossain vaiheessahan ihmisen silmien täytyy aueta. Elämä on lahja, jota on syytä juhlia niin kauan kuin on plussan puolella.

Pallo ei mennyt koriin. Ja se siitä.

Lehdistötilaisuus oli ottelutapahtumista johtuen suoranainen sirkus. Toimittajien nauhurit savusivat ja joitain niistä ei voitu edes heti laittaa taskuihin taskumattien viereen, sillä taskut olisivat syttyneet tuleen. Toimittajat repivät ensimmäiseksi haastateltavaksi La-/DeMarkus Jokikokon, joka oli luonnollisesti täysin shokissa ja ristiriitaisen hämmennyksen tilassa. Hän oli juuri asetellut oman vanhan piste-ennätyksensä romukoppaan pois uuden tieltä, mutta missannut tasoittavan vapaaheiton dramaattisesti. Toisessa silmässä paloi innostuneisuuden tuli toisen silmän tuijottaessa tyhjyyteen:

”Syö miestä”, Jokikokko aloitti korrektisti ilman kirosanoja, vaikka sisällä varmasti kiehui. ”Ei uskoisi että harmittaa näin paljon, vaikka tuli piste-ennätys.” Tässä kohtaa Jokikokon fyysinen olemus lysähti ja romahdus oli sataprosenttisesti silmin havaittava. ”Jotain vertaistukea tarvis, ainakaan töihin en mene.”

”Kyllä tämä peli kaatui henkimaailman asioihin. Pitäisikö meidän palkata avuksi urheilupsykologi vai manaaja?” Epäonnen soturina lopussa palvellut Pasi Vartiainen pohdiskeli Jokikokon poistuessa itkien pukusuojaan.

Lehdistössä kiersi myös erikoinen huhu, että vastustajan valmentaja Mika Lustig olisi vakoillut UIFK:n whatsup-ryhmää ja saanut siten selville joukkueen pelitavan. Tälle väitteelle emme kuitenkaan saaneet mistään lisävahvistusta. Lustig itse ei suostunut puhumaan aiheesta, mutta sanoi sentään jotain:

”Pelattiin ottelun loppu huonosti. Meillä kävi tuuri.”

Valmentaja Olli Siponen oli estynyt saapumaan itse pelipaikalle, mutta häntä varten oli avattu puhelinyhteys lehdistötilaisuuteen. Kuunneltuaan pelaajien kommentteja pelin kulusta, hän kertoi omia näkemyksiään auliisti:

”Ei se Pasi haittaa (Siponen viittaa Vartiaisen viime sekunnin ohiheittoon korin alta), mutta jos heitit sen heiton yhdellä kädellä ja selän takaa, niin lähde nyt juoksemaan ja toivo, etten saa sinua koskaan kiinni!”

Viime ottelun jälkeen mielenterveytensä kanssa kamppailut UIFK:n kulttipelaaja ja oma ”jarisailio” Niko Lehtinen oli myös mukana ottelussa. Huolestuneille lukijoille kerrottakoon, että mies voi olosuhteisiin nähden hyvin. Tällä kertaa Lehtinen oli vihainen kuin ampiainen. Aluksi hän tykitti katkeran syytöstulvan UIFK:n fanien suuntaan, sillä hänen mielestään kannustus oli vajavaista, jopa vastustajan puolelle kääntyvää. Jälleen kerran hieman sekavasti Lehtinen puhui toisaalta myös fanien vaikuttaneen tuomaristoon jollain kierolla käänteispsykologisella tavalla. Kun tuomarit ja kannattajat oli käsitelty, tuli valmennusportaan ryöpytyksen vuoro:

”Peluutus yllätti minut henkilökohtaisella tasolla. Kun näin valmennusportaassa Heinäpään Kotkan (Lehtinen viittaa hyvään ystäväänsä ja naapuriinsa Veli-Matti Hiekkataipaleeseen), olin varma minuuttieni tuplaantumisesta. Mutta kotka jäi täysin muun valmennuksen jyräämääksi. Sovittuja Heinäpään poikien hyökkäyskuvioita ei päästy edes kokeilemaan!”

UIFK:ssa on harvoin, jos koskaan nähty näin avointa valmennuksen kritisointia ja on mielenkiintoista seurata, mitkä ovat tämän avautumisen seuraukset. Jotain häikkää valmennusratkaisussa silti oli, sillä Juha Karjalainenkin myönsi kolmen valmentajan olleen liikaa ja lupasi, että ensi kerralla yksi saa riittää. Lehtinen sai tukea myös varsin yllättävältä taholta, kun Siponen kommentoi tilannetta kotisohvalta:

”Analysoituani tämän informaatiotulvan olen päätynyt siihen, että tappio oli kokonaan minun syytäni. Jos olisin ollut paikalla, Niko olisi saanut enemmän peliaikaa ja olisi heittänyt yhden kolmosen enemmän, jonka turvin olisimme voittaneet. Olen syvästi pahoillani. Kylläpä nyt harmittaa. Laittakaa lehteen otsikoksi ´Sössikö Siponen selvän voiton?´”

Aikooko Lehtinen vaatia kesän aikana siirtoa, tai sopimuksen purkua?

”Olen perheellinen, joten istun sopimuksen loppuun. Mitä sen jälkeen tapahtuu, niin aika näyttää. Juristini Olli Siponen kielsi kommentoimasta sopimusasioita, mutta kieltämättä välillä tuntuu, että Heinäpään Haukkaa yritetään savustaa ulos joukkueesta. Ensin pakotettiin pelaamaan liian isolla paidalla ja se on vain yksi näkyvimmistä nöyryytyksistä.”

Tämän jälkeen Lehtinen väitti, että yksi joukkueen merkittävimmistä rahoittajista olisi lähdössä hänen mukanaan mahdolliseen uuteen joukkueeseen. Tästä allekirjoittaneella ei ole mitään varmaa tietoa, sillä UIFK:n korisjoukkueen rahoitus on tarkoin varjeltu salaisuus ja vain rahastonhoitaja (kivireen vetäjä) voi näitä mysteerejä avata.

UIFK:n myrskyisä kausi on yhtä ottelua vaille paketissa. Sijoitus kahdeksan joukkueen sarjassa on tällä hetkellä viides. Ylöspäin tie on tukossa, mutta yhden sijan UIFK voi vielä tippua. Viidettä sijaa lähdetään puolustamaan 26.2 aina vaikeaan Ylivieskaan, jossa Kuula isännöi UIFK:a. Pelin jälkeen saunailtaa tuskin on, koska on sunnuntai.

TAISTELUVOITTO

UIFK - Voitto 57-55 (8-11, 21-14, 12-17, 16-13)

Parhaat pistemiehet: Jokikokko 21, Dubatscheff 15, Maaninka 12

Kolmoset: Maaninka 1

UIFK:n avausviisikko: Jokikokko, Dubatscheff, Vuorela, Maaninka, Väisänen.

UIFK:n korisjoukkue näytti, että hiihtoladuilla ja urheilukatsomoissa velloneet huhut tyhjennys-, alennus-, tai mistä tahansa kirpputorimyynneistä eivät olleet saaneet joukkueen henkistä tasapainoa järkkymään. Joukkue ei tälläkään kertaa loistanut koripallon hienomekaniikassa, mutta voi pojat että se taisteli. Ottelun aaltoillessa, johtoaseman vaihtuessa tiuhaan, yksikään valkosinistä pelipaitaa kantanut pelaaja ei antanut tuumaakaan periksi. Palkinto seisoi lopussa, kun vielä taktisellakin puolella otettiin vastustajasta, jos ei niskalenkki, niin ainakin puolinelson ja pakotettiin hyvin kamppaillut Voitto kotimatkalle tappio taskussaan.

"Pakko todeta, heja UIFK, tänään hieno taistelu ja voitto!" Valmennuspuolesta ja jykevistä screeneistä vastannut Olli Siponen huudahti niin kantavalla äänellä, että herkimmät toimittajat kavahtivat karkuun lehdistötilaisuudesta.

"En gång IFK, alltid IFK", joukkueen ainoa suomenruotsalainen Pekka Seeskorpi säesti.

"Melkein koko kauden se otti ennen kuin osattiin pelata johtoasemassa peli loppuun asti", kapteenina taistelua johtanut Antti Maaninka iloitsi.

Kolmikko, joka kantoi tällä kertaa suurimman vastuun korinteosta: Maaninka (9), Dubatscheff (7), Jokikokko (heittää).

Myös Voitto oli valmistautunut iltaan huolella ja vierasleirissä oltiin hereillä esimerkiksi puoliajalla, jolloin UIFK Pekka Seeskorven toimesta piirsi ensimmäiset kuvionsa maineikkaaseen uuteen fläppitauluunsa. Voiton puoliaikascoutit kävivät ilmeisesti vakoilemassa neuvonpitoa, sillä pelin jatkuessa paikkapuolustusta vastaan suunnitellut kuviot osoittautuivat ajan hukaksi, kun Voitto oli vaihtanut puolustuksensa takaisin mieheen.

Ottelun jälkeisessä fanitilaisuudessa jotkut pelaajista Pasi Vartiaisen johdolla intoutuivat tutkimaan päivitettyä sarjataulukkoa. Monimutkaisten laskelmien, matemaattisten kaavojen soveltamisen, kymmenien sotkettujen lasinalustojen ja elämän perimmäisen tarkoituksen pohtimisen jälkeen huomattiin, että UIFK:lla on vielä teoreettinen (korostamme sanaa teoreettinen) mahdollisuus neljän parhaan joukkoon. Se, miten se on mahdollista, on kuitenkin päätetty jättää vain joukkueen älymystösiiven tietoon, sillä totuuden avaaminen julkisesti saattaisi vaikuttaa epäsuotuisasti muiden joukkueiden peleihin, joista UIFK tietysti tarvitsee itselleen sopivat tulokset.

Syöttäminen tuntuu naurattavan vasemmalla olevaa Pasi Vartiaista. Taustalta korin alle sähähtää Mikko Vuorela.

Edellisen ottelun jälkeen kohistiin mahdollisesta joukkueenjohdon kriisikokouksesta pelipäivänä. Kellään Professorintien salissa tai käytävillä ei tuntunut olevan vedenpitävää faktaa asiasta. Kiintiökolmosputkensa tietoisesti ottelussa katkaissut heinäpään lentävä luontokappale Niko Lehtinen oli saanut koripalloyhteisössä kovasti kritiikkiä rottamaisesta potkunyrkkeilypelityylistään. Hän olikin vaihtanut pallottoman pelinsä muistuttamaan enemmän sumopainimaista tökkimistä, virhealtista toki sekin. Mies sivuutti toimittajan utelut pelityylistään ja keskittyi kommentoimaan muita asioita:

"Mikäli kokous pidettiin ennen peliä, niin nuijitut päätökset näkyivät pelikentällä mitä positiivisimmalla tavalla. Jos kokous alkaa vasta nyt pelin jälkeen, niin jo pelkkä tieto kokouksen olemassaolosta sai joukkueen pelaamaan kuin enkelit. Tosin itsestä tuntui kentällä siltä, että oma suojelusenkelini oli läsnä suojelemassa. Kenties koko joukkueen suojelusenkeli oli kausikortti-Marko, joka liittyi (pakotettiin toim. huom.) Ilkka Railon toimitsijatiimiin."

Niko Lehtisen runollinen uskonnollisfilosofinen vastaus on kryptinen ja tunteellinen. Se vaatii monta lukukertaa, mutta ei millään tahdo kestää sitä. Lehtinen asetetaan tällä sekunnilla pään sisäisten asioiden ammattilaisten ympärivuorokautiseen tarkkailuun.

Maaninka peittoaa nopeudellaan vastustajan ja kameran linssin.

UIFK:lla on jäljellä vielä kaksi vierasottelua. Ensimmäinen niistä pelataan sunnuntaina 19.2 Oulun Karjasillalla ja jälkimmäinen 26.2 Ylivieskassa. Sarjan jännittäviä loppuvaiheita ja sarjataulukon kehittymistä voi seurata koripalloliiton sivuilta:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=93403&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

Jutun valokuvat: Mari Jokikokko

DRAMATIIKKAA HORISONTISSA JA PARKETILLA

Tönköt - UIFK 73-52 (16-6, 24-23, 17-9, 16-14)

UIFK:n pistemiehet: Jokikokko 25, Maaninka 9, Dubatscheff 9

Kolmoset: Jokikokko 2, Maaninka 2, Lehtinen 1, Vartiainen 1

UIFK:n korisjoukkueen kausi alkaa olla nätissä paketissa, kun joukkue kärsi kolmannen peräkkäisen tappion Tönkköjen vieraana. UIFK oli mukana ottelussa käytännössä ensimmäisen jakson lopulle, mutta synkkien viimeisten minuuttien aikana vastustaja hölmöiltiin jopa kymmenen pisteen päähän. Missään vaiheessa iltaa pelaaminen ei ollut hääviä, vaikka hyviäkin suorituksia nähtiin. Pallosta huolehtiminen ja syöttöjen laatu eivät yksinkertaisesti ole riittävällä tasolla näin kovatasoiseen sarjaan.

Yleisön kannalta ottelu oli varmasti viihdyttävä, sillä tunteet leiskuivat ja teknisiä virheitä napsahteli molemmille puolille. Tuomarit pitivät jämäkästi ottelun hallussaan ja varsinkin Tönkköjen penkiltä kuului jatkuvasti tyytyväisyyden huokaisuja tuomareiden ratkaisuihin. UIFK:sta etenkin kiintiökolmosten mestarin Niko Lehtisen tulisi ehdottomasti hillitä väkivaltaisuuttaan. Ei tämä ole mitään kickboxingia!

Kuten mainittua, UIFK:n jäljellä olevat kolme peliä ovat lähinnä kosmetiikkaa. Toki seurajohdolla on nyt mahdollista arvioida, kenellä pelaajista on vielä annettavaa joukkueelle ensi kaudella. Kulisseissa kuiskitaan varovaisin äänensävyin jopa tyhjennysmyynneistä, mutta tätä kirjoittaessa (13.2.2017, kello 9.39) seurajohdolta ei ole tihkunut mitään tietoja. Eräs nimeltä mainitsematon potkunyrkkeilijä UIFK:n joukkueesta kertoi oman näkemyksensä tähän tyyliin:

"Nyt tyhjennys kannattaa tehdä. Eihän meidän kausikorttilaisetkaan enää käy peleissä. Ei tarvitse pelata enää edes faneille. Meneekö Markus (Jokikokko) seuraavassa pelissä vastustajan päätyyn lämmittelemään? Minä pelaan logolle, Juhalle (Karjalainen) ja Ollille (Siponen)!"

13.2.2017 kello 9.44 mediavastaava kuuli erittäin luotettavasta lähteestä, että jopa koko seurajohto oltaisiin vaihtamassa! Puhuttiin tiistaikokouksesta, eli ilmeisesti kokousta ollaan pitämässä seuraavan kotiottelun yhteydessä tiistaina 14.2.

"Vaihdetaan koko johto, niin saadaan dynaamisempaa toimintaa. Tai pelillisesti voidaan palata sosiaalipallon pariin ´kaikki pelaa´ - mentaliteetilla (mitä ilmeisimmin nimeltä mainitsematon kommentoija viittaa peluutuksellisiin asioihin tässä kohtaa), jolloin tarvitaan myös uusi kivireen vetäjä."

Dramaattisia sanoja. Myrskyä ei ole UIFK:n kaudesta puuttunut, eikä näköjään tule puuttumaan jatkossakaan. Minne laiva lopulta seilaa, jää nähtäväksi. UIFK:n kauden viimeinen kotiottelu pelataan joka tapauksessa siis tiistaina 14.2 Professorintien kampuksella.

HYVÄÄ SETTIÄ, HAAMUKOLMONEN, VÄSÄHTÄMINEN

UIFK - ONMKY kaikki 57-64 (17-13, 16-17, 18-18, 6-14)

UIFK:n pistemiehet: Maaninka 19, Jokikokko 16, Dubatscheff 7

Kolmoset: Maaninka 2, Jokikokko 1, Pentti 1

Eivät olleet tähdet oikeassa asennossa, eikä varsinkaan peruskunto, joka loppui kuin seinään. UIFK kärsi kirvelevän tappion ja on menettämässä mahdollisuutensa neljän parhaan joukkoon. Hienokseltaan koko ottelun läpi johtaneet sinivalkoiset väsyivät silmin nähden viimeisellä neljänneksellä, minkä johdosta hyökkäyspeli lorahti tukkoon kuin keittiön viemäri Sairaalanrinteellä. Ei auttanut aikalisällä esiin kaivettu imukuppi, ei valmentaja Juha Karjalaisen suulla aivoihin tarjoiltu aukaisuaine. UIFK:n oli alistuttava seitsemällä pisteellä, eikä se ole voittanut peliäkään tällä kaudella ilman ykkössentteriään Petri Jalavaa, joka on ollut pois kokoonpanosta kahdessa viime pelissä.

Professorintieltä poistuttiin apein mielin, mutta ottelua kentän laidalta loukkaantumisen vuoksi seurannut Niko Lehtinen sentään otti illan päälle heinäpääläisen haukan sulasta tehdyn kynänsä, kastoi sen musteeseen ja raapusti muutaman kommentin ottelusta kirjepulun vietäväksi mediavastaavan toimistolle. Tässä Lehtisen kommentit editoituna huonon journalistisen etiikan mukaisesti:

"Hyvää settiä UIFK esitti tänään niin kauan kuin bensaa riitti. Seuraikoni Antin (Maaninka) puolesta huolestuttaa, ilme oli hävityn pelin jälkeen niin synkkä. Ryhmähalille olisi ollut tilausta. Kallen (Pentti) haamukolmonen oli uskomaton. Myös toimitsijatiimi (Ilkka Railo & Ari Jämsén) teki euroliiga-tason työtä, silkkaa virheetöntä tekemistä täydet 40 minuuttia."

Lehtinen viittaa Kalle Pentin suorittamaan kolmen pisteen heittoon, joka pomppi lukuisia kertoja koriraudoissa, ehkä myös levyn päällä ja kävi lopuksi vielä lähtöruudun kautta ennen sujahtamistaan vastustamattomasti koriin. Tunnekirjo vaihteli pomppimisen aikana äärilaidasta toiseen eikä esimerkiksi Markus Jokikokko pallon mennessä koriin enää edes muistanut, kuka sen oli heittänyt ja milloin.

Mitä tulee Lehtisen huoleen Antti Maaningasta, niin kaikki on täysin reilassa, sillä pukuhuoneessa Maaninka puhui jo perusjämäkkään tyyliinsä hiihtämisestä.

Niko Lehtisen omasta (fyysisestä) loukkaantumisesta ja poissa olon pituudesta ollaan käyty kahvipöydissä keskusteluja pitkin ja poikin uuden Oulun maita ja mantuja. Voimme kertoa sen verran, että kyseessä on keskivartalovamma. Emme tietenkään nykykäytännön mukaisesti paljasta sitä, että kyseessä on tarkemmin sanottuna kylkivamma. Ilmeisesti kylkiluiden välissä sijaitsevat pienet lihakset ovat saaneet revähdyksen harjoitustilanteessa tapahtuneessa törmäyksessä. Toivottavasti Lehtinen saadaan pian takaisin, sillä tänäänkin hänen ollessa kentällä tappiolukemat olisivat olleet kolme pistettä pienemmät, kun lasketaan mukaan "heinäpään linnun" kiintiökolmonen per ilta.

Nyt UIFK:lla on hieman aikaa hengähtää ja harjoitella. Seuraava ottelu pelataan vieraissa 12.2, aina vaikeassa Tuiran oranssissa pätsissä. Vastustajana toimii Tönköt, joka on tulosten valossa päässyt hienoon liitoon tällä kaudella.