SÖSSIKÖ SIPONEN SELVÄN VOITON?

ONMKY A - UIFK 80-79 (21-20, 20-18, 22-19, 17-22)

UIFK:n pisteet: Jokikokko 37, Dubatscheff 17, Maaninka 9, Vartiainen 9, Jalava 7

Kolmoset: Vartiainen 1

Runsaslukuinen yleisö ei joutunut pettymään Karjasillan sunnuntai-iltapäivän trillerissä, jollaista edes mestari Alfred H. ei olisi osannut käsikirjoittaa. Varsinkin loppuhetkien draamankaari oli jotain, mitä ainoastaan aina yllätyksiä tarjoava tosielämä voi tarjota. Ynnin A-pojat olivat ottelussa kuskin paikalla tappavan kolmosrallinsa ja hyvän syöttöpelinsä ansiosta. Aika ajoin UIFK pääsi kirimään kantaan vahvojen jaksojensa myötä ja oli lopulta korjata koko potin. Julmien tarinoiden ylempi kynämies puuttui kuitenkin peliin synkänsinisellä musteellaan lähettäen UIFK:n pelaajat höyhtyäläiselle punttisalille suorittamaan hauiskääntöä mukanaan vain pettymyksen värisävyt.

Kerrataanpa ottelun loppuhetket. Pelikellon tarkoilla ajoilla ei liene tarinan alkuvaiheessa minkään valtakunnan merkitystä. Ne ovat joka tapauksessa pelkkää sumua mieltemme kanvaasissa. UIFK:n ollessa tappiolla yhdellä pisteellä pallonhallinta oli vastustajalla. UIFK rikkoi oikeaoppisesti pallollista pelaajaa pakottaen näin myös kovassa paineessa pelanneen juniorin vapaaheittoviivalle. Molemmat heitot menivät ohi ja pilviverhon takaa nähtiin taas hento lupaus auringon antimista. Seuranneessa UIFK:n hyökkäyksessä tuomaristo asettui kuitenkin poikkiteloin taistelevien sinivalkoisten eteen ja pallo oli jälleen Ynnillä. Ei auttanut muu kuin rikkoa uudestaan ja toivoa, että lämmin tuulenhenkäys jatkaisi pilvien karkottamista taivaalta. Jälleen nuoren miehen vapaaheitot kolisivat vain rautoihin ja levypallossa oli tietysti vain nälkäisiä uifkilaisia. Tässä vaiheessa muistikuvat pelikellon näkemisestä palaavat, aikaa oli jäljellä noin kymmenen sekuntia. Takamies Antti Maaninka toi vastustamattomasti pallon hyökkäysalueelle, ajoi sisään imaisten kaksi vihollista kimppuunsa. Juuri oikealla hetkellä Maaninka jakoi pallon LaMarkus Jokikokolle, joka otti muutaman askeleen päätyrajan suuntaisesti ja yritti tasoittavaa koria floutterilla. Heitto meni pahasti ohi, mutta tuomarin silmä näki tällä kertaa sinivalkoisin lasein Ynnin puolustajan työntäneen kädellään heittävää Jokikokkoa. Tulos: kaksi vapaaheittoa neljä sekuntia ennen loppua!

LaMarkus asteli muina miehinä viivalle ja pussitti ensimmäisen heiton rennosti aivan keskelle. Yleisön kuhina ja alitajunta tekivät kuitenkin tässä kohtaa hallaa itseluottamukselle ja LaMarkuksesta kuoriutui esiin DeMarkus: toinen heitto kolisi inhottavasti ulos raudoista. Mutta loppukohtaus ei suinkaan ollut vielä ohi ja pääroolin näytelmästä nappasi lentävä värttöläinen, eli Pasi Vartiainen, joka osoitti loistavaa pelisilmää ja tahtoa kiskaisemalla itsensä väkisin vastustajien välistä korille ja kaapien jollain ilveellä pallon itselleen. Yksinkertainen nosto, mikä ei tietenkään pitkien vastustajien puristuksessa itse asiassa ollut lainkaan yksinkertainen. Pallon pyöriessä hetken todella lupaavasti raudan päällä, kaikki paikalla olevat ymmärsivät, että helvetin ja taivaan välinen raja on todella, todella hiuksen hieno ja paperin ohut. Todennäköisesti aika monen läsnäolijan elämä muuttui sillä hetkellä, sillä jossain vaiheessahan ihmisen silmien täytyy aueta. Elämä on lahja, jota on syytä juhlia niin kauan kuin on plussan puolella.

Pallo ei mennyt koriin. Ja se siitä.

Lehdistötilaisuus oli ottelutapahtumista johtuen suoranainen sirkus. Toimittajien nauhurit savusivat ja joitain niistä ei voitu edes heti laittaa taskuihin taskumattien viereen, sillä taskut olisivat syttyneet tuleen. Toimittajat repivät ensimmäiseksi haastateltavaksi La-/DeMarkus Jokikokon, joka oli luonnollisesti täysin shokissa ja ristiriitaisen hämmennyksen tilassa. Hän oli juuri asetellut oman vanhan piste-ennätyksensä romukoppaan pois uuden tieltä, mutta missannut tasoittavan vapaaheiton dramaattisesti. Toisessa silmässä paloi innostuneisuuden tuli toisen silmän tuijottaessa tyhjyyteen:

”Syö miestä”, Jokikokko aloitti korrektisti ilman kirosanoja, vaikka sisällä varmasti kiehui. ”Ei uskoisi että harmittaa näin paljon, vaikka tuli piste-ennätys.” Tässä kohtaa Jokikokon fyysinen olemus lysähti ja romahdus oli sataprosenttisesti silmin havaittava. ”Jotain vertaistukea tarvis, ainakaan töihin en mene.”

”Kyllä tämä peli kaatui henkimaailman asioihin. Pitäisikö meidän palkata avuksi urheilupsykologi vai manaaja?” Epäonnen soturina lopussa palvellut Pasi Vartiainen pohdiskeli Jokikokon poistuessa itkien pukusuojaan.

Lehdistössä kiersi myös erikoinen huhu, että vastustajan valmentaja Mika Lustig olisi vakoillut UIFK:n whatsup-ryhmää ja saanut siten selville joukkueen pelitavan. Tälle väitteelle emme kuitenkaan saaneet mistään lisävahvistusta. Lustig itse ei suostunut puhumaan aiheesta, mutta sanoi sentään jotain:

”Pelattiin ottelun loppu huonosti. Meillä kävi tuuri.”

Valmentaja Olli Siponen oli estynyt saapumaan itse pelipaikalle, mutta häntä varten oli avattu puhelinyhteys lehdistötilaisuuteen. Kuunneltuaan pelaajien kommentteja pelin kulusta, hän kertoi omia näkemyksiään auliisti:

”Ei se Pasi haittaa (Siponen viittaa Vartiaisen viime sekunnin ohiheittoon korin alta), mutta jos heitit sen heiton yhdellä kädellä ja selän takaa, niin lähde nyt juoksemaan ja toivo, etten saa sinua koskaan kiinni!”

Viime ottelun jälkeen mielenterveytensä kanssa kamppailut UIFK:n kulttipelaaja ja oma ”jarisailio” Niko Lehtinen oli myös mukana ottelussa. Huolestuneille lukijoille kerrottakoon, että mies voi olosuhteisiin nähden hyvin. Tällä kertaa Lehtinen oli vihainen kuin ampiainen. Aluksi hän tykitti katkeran syytöstulvan UIFK:n fanien suuntaan, sillä hänen mielestään kannustus oli vajavaista, jopa vastustajan puolelle kääntyvää. Jälleen kerran hieman sekavasti Lehtinen puhui toisaalta myös fanien vaikuttaneen tuomaristoon jollain kierolla käänteispsykologisella tavalla. Kun tuomarit ja kannattajat oli käsitelty, tuli valmennusportaan ryöpytyksen vuoro:

”Peluutus yllätti minut henkilökohtaisella tasolla. Kun näin valmennusportaassa Heinäpään Kotkan (Lehtinen viittaa hyvään ystäväänsä ja naapuriinsa Veli-Matti Hiekkataipaleeseen), olin varma minuuttieni tuplaantumisesta. Mutta kotka jäi täysin muun valmennuksen jyräämääksi. Sovittuja Heinäpään poikien hyökkäyskuvioita ei päästy edes kokeilemaan!”

UIFK:ssa on harvoin, jos koskaan nähty näin avointa valmennuksen kritisointia ja on mielenkiintoista seurata, mitkä ovat tämän avautumisen seuraukset. Jotain häikkää valmennusratkaisussa silti oli, sillä Juha Karjalainenkin myönsi kolmen valmentajan olleen liikaa ja lupasi, että ensi kerralla yksi saa riittää. Lehtinen sai tukea myös varsin yllättävältä taholta, kun Siponen kommentoi tilannetta kotisohvalta:

”Analysoituani tämän informaatiotulvan olen päätynyt siihen, että tappio oli kokonaan minun syytäni. Jos olisin ollut paikalla, Niko olisi saanut enemmän peliaikaa ja olisi heittänyt yhden kolmosen enemmän, jonka turvin olisimme voittaneet. Olen syvästi pahoillani. Kylläpä nyt harmittaa. Laittakaa lehteen otsikoksi ´Sössikö Siponen selvän voiton?´”

Aikooko Lehtinen vaatia kesän aikana siirtoa, tai sopimuksen purkua?

”Olen perheellinen, joten istun sopimuksen loppuun. Mitä sen jälkeen tapahtuu, niin aika näyttää. Juristini Olli Siponen kielsi kommentoimasta sopimusasioita, mutta kieltämättä välillä tuntuu, että Heinäpään Haukkaa yritetään savustaa ulos joukkueesta. Ensin pakotettiin pelaamaan liian isolla paidalla ja se on vain yksi näkyvimmistä nöyryytyksistä.”

Tämän jälkeen Lehtinen väitti, että yksi joukkueen merkittävimmistä rahoittajista olisi lähdössä hänen mukanaan mahdolliseen uuteen joukkueeseen. Tästä allekirjoittaneella ei ole mitään varmaa tietoa, sillä UIFK:n korisjoukkueen rahoitus on tarkoin varjeltu salaisuus ja vain rahastonhoitaja (kivireen vetäjä) voi näitä mysteerejä avata.

UIFK:n myrskyisä kausi on yhtä ottelua vaille paketissa. Sijoitus kahdeksan joukkueen sarjassa on tällä hetkellä viides. Ylöspäin tie on tukossa, mutta yhden sijan UIFK voi vielä tippua. Viidettä sijaa lähdetään puolustamaan 26.2 aina vaikeaan Ylivieskaan, jossa Kuula isännöi UIFK:a. Pelin jälkeen saunailtaa tuskin on, koska on sunnuntai.