SEESKORVEN APINA PAKENI TAKAISIN VIIDAKKOON

IFK Uleåborg – Ylivieskan Kuula 87-77 (47-35)

Kahden viimeisen ottelun perusteella UIFK:lla on vain yksi ongelma, eikä se ole voittaminen. Hyökkääminenkään se ei ole, sillä sinivalkoiset parantelivat omaa piste-ennätystään toista kertaa peräjälkeen. Harmaita partakarvoja aiheuttaa tällä hetkellä ainoastaan puolustus, joka ei ole toiminut toivotulla tavalla. Voisi sanoa, että on synti murehtia voiton hetkellä, mutta toisaalta, henkilöt seurassa etsivät aina keinoja kehittää itseään ja joukkuetta. Joulutauko tuleekin kreivin aikaan, joten joukkue voi vetäytyä mietiskelemään tarkemmin puolustuspelin saloja.

Pikaisimmat ehdottivat ottelun jälkeen, että joukkueen valmennustiimiä vahvistettaisiin ”defence coachilla”, jotta koripallonero Juha Karjalainen voisi keskittyä täysillä kokonaisuuteen. Karjalainen itse kuitenkin torppasi ehdotuksen siltä seisomalta pilke silmäkulmassaan ja virne suupielessään glögilasin takaa:

”Jokainen voi ihan itse opetella puolustuksen perusasiat. Sijoittuminen ja erityisesti jalkojen liikuttaminen rivakammin. Ensimmäinen harjoite: katso Urheiluruutu puolustusasennossa siten, että kantapäät eivät osu lattiaan ohjelman aikana.”

Seuraavaksi toimittajat nappasivat pitkästä aikaa peliasun ylleen pukeneen Pekka Seeskorven tenttiin ja kysyivät hänen mietteitään Karjalaisen tarjoamasta treeniohjelmasta:

”Tuo arki-iltojen viisiminuuttinenkin on kova, viikonlopun Urheiluruudusta puhumattakaan.”

Toimittajat jättivät häpeällisesti huomiotta sen tosiseikan, että pitkästä pelaamattomuudesta huolimatta Seeskorpi liikkui kentällä kuin nuori varsa. Hän upotti myös ensimmäisen korinsa puoleentoista vuoteen! Apina joutui luovuttamaan ja loikkamaan pois lämpimästä selästä Myllyojan kylmälle ja kovalle betonille. Ja itse korihan oli mitä kaunein NBA-etäisyyden kolmonen.

Ottelun palkintoraati antoi kaikki tähtensä ja kimalteensa Andrew Conlinille. Myös kommentit olivat tällä kertaa ”Andyn” omalla äidinkielellä:

”MVP today was Andrew! Simply magnificent”

“Vote for Andy. No mistakes!”

“We love Andy the basketball player. The package is so beautiful, I wanna cry.”

Hieman homoseksuaalisilta kalskahtaviin (ei sillä, etteikö UIFK hyväksyisi tämänkin seksuaalisuuden muodon) kommentteihin on silti helppo yhtyä. Varsinkin lopussa Conlinin pelinäkemys (basketball IQ), asenne (attitude) ja puolustus (defence) olivat silkkaa rautaa (iron).

Molemmista joukkueista löytyi pelaajia, jotka olivat ongelmissa tuomarilinjan kanssa. Näin tarkkaa linjaa ei ole vielä kertaakaan ollut. Esimerkiksi UIFK:n blogia viime kerralla tarkkaan lukenut Petri Jalava pysyi tällä kertaa ihailtavan tyynenä, vaikka hänet passitettiin tuomarien toimesta lopulta suihkuun asti. Myös Antti Maaninkaa jouduttiin penkittämään neljän virheen vuoksi. Antti kuitenkin pelasi ottelun lopun ja vältti ulosajon.

Ottelun järjestelyt toimivat jälleen mainiosti. Yksi toimitsijoista ei päässyt paikalle, mutta onneksi ainakin Haukiputaan hiihtoladut saavat sen edestä kuritusta. Myöskään pelaajien henkilökohtaisia pistemääriä emme voi kertoa johtuen kirjurin innovatiivisista ratkaisuista ja siitä seuranneesta hienon hienosta epäluotettavuudesta. Sanotaan nyt vaikka näin, että Korhosen Marko teki paljon.

UIFK vetäytyy siis lyhyelle tauolle. Pelit jatkuvat kuitenkin osalla pelaajista ikämiesten Pohjois-Suomen mestaruuskisoissa Oulussa (6.-7.1), joissa UIFK:lla on mukana kaksi joukkuetta 35-vuotiaiden ja 45-vuotiaiden sarjassa.

Vuoden viimeisen ottelun kokoonpano:

5 Antti Merihaara

6 Andrew Conlin

7 Sauli Väisänen

8 Markus Jokikokko

9 Antti Maaninka (c)

11 Marko Korhonen

12 Alex Jämsén

13 Petri Jalava

81 Pekka Seeskorpi

valmentaja: Juha Karjalainen

Pohjoinen aluesarja:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

UIFK HALPAMAISTEN HYÖKKÄYSTEN KOHTEENA

Voitto - IFK Uleåborg 69-81 (41-34)

Viime viikolla "kärmeskielet" alkoivat kuiskia mahdollisesta valmentajanvaihdosta Pekka Seeskorven tuuratessa Juha Karjalaista. Viimeistään nyt tuo huhumylly vajosi Oulu-jokeen savisen rantatörmän mukana. Karjalainen saapui paikalle puvuntakissa ja kultaisessa solmioneulassa. Hän myös istui pelin aikana korkeammalla tuolilla kuin pelaajat osoittaakseen asemansa.

"Jos tulee tappio, niin Seeskorpi saa valmentaa loppukauden", Karjalainen uhkui piikkejä lehtereillä nöyristeleville toimittajille.

Selvästikään myyrät eivät olleet kuitenkaan alistuneet, sillä keinovalikoimasta alkoi löytyä tikareita jo aamupäivällä tunteja ennen ottelua. Krapulakaljojen ääressä alettiin kuiskia, että Marko Korhonen pelaisi vastustaja Voiton violeteissa väreissä. Kuinka naurettavaa! Korhonen oli muka jättänyt syöttämättä harjoituksissa tietylle pelaajalle ja hänet olisi tämän vuoksi kaupattu naapuriin. Huhun liikkeelle laittaneet pahat henget antoivat Korhoselle jopa tittelin MVP (Most Vittumaisin Player).

Huhut tietysti tavoittivat myös savuisessa kellarissa blogia pitävän allekirjoittaneen, joka tiesi koko ajan tämänkin hyökkäyksen olevan pelkkä epätoivoinen yritys mustamaalata hyvään vireeseen äitynyttä joukkuetta. Yrittäessäni tällä kertaa puhdistaa ilman (pyytämällä että haaskalinnut odottaisivat ottelun viralliset kokoonpanot ennen ylireagoimista) sain päälleni ryöpyn perättömiä syytöksiä, jotka olivat selvästi vain odottamassa kikkavarastossa sekaantumistani asiaan. Väitteiden mukaan olisin muka saanut rahaa siitä, että kumoaisin julkisesti jokaisen negatiivisen asian joukkueen ympäriltä. Minua syytettiin jopa vapaan tiedonvälityksen estämisestä ja propagandasta.

Sanon tämän tässä vain yhden ja ainoan kerran. Taistelen vain, koska rakastan tätä seuraa.

Tunnelma käytävillä ja kammioissa kävi ottelun alla niin kuumana, että järjestyksestä vastaavat olivat jo lisäämässä turvatoimia. Jopa tyhjille katsomoille pelaamista väläyteltiin, mikä tietysti olisi aiheuttanut tyytyväisiä hymähdyksiä viinalta lemahtavien toimittajien keskuudessa. Karuselli rauhoittui vasta joukkueenjohdon ärähdettyä ja ilmoitettua joukkueelle tapaamisajan Karjasillan koululle. Pahat hengetkin ymmärsivät taas vetäytyä noloina koloihinsa ja suunnittelemaan uutisankkatarhan perustamista.

Kuin ihmeen kaupalla itse ottelu pääsi alkamaan ajallaan. Jos viime ottelussa UIFK:n meno oli rauhallista laskettelua alusta loppuun, tuli tämänkertaisesta koitoksesta sarjajumboa vastaan Via Dolorosa. Syynä tähän oli puolustus, joka vuoti kuin pelikassiin auki unohtunut juomapullo. Viime ottelussa onnistunut pelitapa ei Voittoa vastaan toiminut, sillä "violetit" pelasivat vahvaa skriinipeliä ja heitot upposivat kolmannelle jaksolle saakka murhaavasti. Hienosäätö puoliajalla alkoi kääntää kelkkaa, joskin hitaasti. Syyt laiskalle puolustukselle alkoivat löytää päivänvaloon ottelun jälkeen.

"Jos olisin tiennyt, että joukkueessa oli ainakin kaksi Kankkusta, olisin heittänyt kivellä. No otetaan yksi sen kunniaksi, että en heittänyt", valmentaja Karjalainen kommentoi lehdistötilaisuudessa.

Kuten sanottu, ottelu alkoi sujua UIFK:n rytmiin kolmannella jaksolla. Neljäs meni sinivalkoisten nimiin jo selvästi 9-20. Kotijoukkue Voitolla oli suuria ongelmia sopeutua tuomarilinjaan. Siinä missä UIFK sai vain seitsemän virhettä koko ottelun aikana, Voitto keräsi niitä 24. Luku on varmasti suurin, mitä UIFK:n otteluissa on kerätty. Vanhat pöytäkirjat kyllä löytyvät alalaatikosta viskipullon, revolverin ja luotilaatikon vierestä, mutta ei jaksaisi millään kumartua ottamaan niitä tarkistaakseen. Joka tapauksessa pelaajien suut kävivät jatkuvasti tuomarien suuntaan, jotka pysyivät ihailtavan rauhallisina. Kuin ihmeen kaupalla teknisiltä virheiltä vältyttiin. UIFKilaiset säilyttivät pääosin tyyneytensä, pois lukien tietenkin sentteri Petri Jalavan (9 pistettä), jolla keittää lähes aina. Toisaalta Jalava jakeli postitoimistostaan maukkaita syöttöjä, joista pääsivät nautiskelemaan muun muassa Korhonen (23 pistettä) ja Markus Jokikokko (17 pistettä). Korhonen nousi esiin varsinkin kolmannella jaksolla UIFK:n aloittaessa kirinsä, kun taas Jokikokko pussitti suurimman osan pisteistään neljännellä jaksolla.

Voiton jälkeen katsomosta vaadittiin punaista mattoa valmentaja Juha Karjalaiselle

Ennen vuodenvaihdetta UIFK pelaa vielä yhden ottelun. Vastassa on Ylivieskan Kuula, jonka kanssa tahkottiin viime kaudella molemmissa oteluissa jatkoaikaa, toisella kerralla jopa kaksi kappaletta. Pelipäivä on auki, sillä 9.12 merkattu ottelu saattaa siirtyä. Tilannetta voi seurata koripalloliiton sivuilta:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

Ottelusta henkilökohtaisista syistä poissa ollut Alex Jämsén verryttelee sunnuntain harjoituksissa:

HAASKALINNUT HAISTOIVAT VEREN - YKSI PELAAJISTA RIPITTI

IFK Uleåborg - ONMKY Kaikki 65-42 (32-15)

UIFK:n kokoonpano:

4 Jani Sarajärvi

5 Kalle Pentti

6 Andrew Conlin

8 Markus Jokikokko

9 Antti Maaninka

12 Alex Jämsén

13 Petri Jalava

Valmentaja: Pekka Seeskorpi

Päävalmentaja Juha Karjalaista tuurannut Pekka Seeskorpi marssitti Myllyojan koulun betonille vain seitsemän pelaajaa sisältäneen joukkueen. Urheasti tulta päin käyneet sinivalkoiset saivat kuitenkin kemiansa kohtaamaan alusta saakka. UIFK voitti ottelun jokaisen jakson ja lasketteli selvään voittoon. Seeskorpi peluutti tasaisesti kapeaa materiaalia ja pelaajat pysyivät loppuun asti hyvävoimaisina.

"Koripallo on pelaajien peli", aina vaatimaton Seeskorpi avasi filosofiaansa.

Nuori Alex Jämsén löysi itsensä myrskyisässä ja epävarmassa nykyajassa takoen vasurillaan taululle ennätyslukemansa 22 pistettä. Andrew Conlin (9 pistettä) jatkoi dominoimalla puolustuksessa lukuisin pallonriistoin. "Jenkistä" on muodostumassa UIFK:lle kultaakin arvokkaampi suorittaja. Hän vaikuttaa myös sopeutuneen loistavasti joukkueessa vallitsevaan sairaaseen huumorikulttuuriin, mikä jo itsessään tuntuu käsittämättömältä.

Jani "ompelukone" Sarajärvi (4) ja Petri Jalava (13) käynnistävät nopeaa hyökkäystä...

"Keskiviiva ylitettiin todella nopeasti ja pallo kiersi hienosti. Levypalloja haettiin kiitettävästi ja riistojakin saatiin. Kerrassaan hämmästyttävä esitys. Kaikki toimi", asiantuntija, jonka nimeä ei saa tietyistä säännöistä johtuen mainita, kommentoi.

...joka päättyy Sarajärven ennakkoluulottomaan ajoon. Levypalloa kyttäämässä Antti Maaninka (9).

Keltaisen lehdistön edustajat olivat teroittaneet kulmahampaansa ja iskivät ne heti joukkueen valkoisena hohtavaan viattomaan kaulaan. Syynä oli tietysti päävalmentajan poissaolo. Aina herrasmiesmäisesti esiintyvä Seeskorpi pysyi tyynenä haaskalintujen edessä:

"Minä nyt tässä vaan vähän tuurasin oikean valmentajan ollessa estynyt. Huhut päävalmentajan vaihdosta ovat ennenaikaisia ja vahvasti liioiteltuja."

Pelaajista Markus Jokikokko puolestaan antoi kuulua kovempaa:

"Onhan tämä nyt aivan ala-arvoista, että kun valmentajaa kerran tuuraa joku, niin heti alkaa järkyttävä huhumylly. Hävetkää!"

Toimittajien poistuttua sähisten ja toisistaan turvaa hakien lohduttoman pimeään syysiltaan, pelaajat pääsivät karjumaan ansaitut voitonkarjahduksensa pukuhuoneessa, josta heidät kuitenkin ajettiin nopeasti pois joidenkin naisten toimesta. Tämä ei jäänyt harmittamaan ketään, vaan hymyt suupielistä tuskin laantuvat muutamaan päivään. Ilmeet ovat kuitenkin peruslukemilla seuraavassa ottelussa, jossa vastaan asettuu Voitto. Ottelu pelataan ennakkotiedoista poiketen Karjasillan koululla kello 15.45.

Sarjan kotisivu:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

VALTA NOUSEMASSA KAPTEENIN HATTUUN - KATKERAT HEINÄPÄÄLÄISET SUUNNITTELEVAT OMAA JOUKKUETTA

Oulun Tarmo - IFK Uleåborg 63-52 (24-23)

UIFK:n leirissä on herennyt ajatuksia siitä, onko valta noussut kapteeni Antti Maaningan hattuun ja sokaissut pelimiehen arviointikyvyn. Ensin Maaninka penkitti omavaltaisesti harjoituksissa Markus Jokikokon, joka poistui ovet paukkuen suihkuun. Tämän jälkeen Maaninkaa on syytetty jopa ikärasismista pelaavan kokoonpanon valintaan liittyen. Heikki Dubatscheff ei ole kahteen viime otteluun pelannut ja mehiläisten puisia pesiä kunnostamassa ollut Dubatscheff tavoitettiin kommentoimaan puuttumistaan kokoonpanosta. Hunajamies oli vähäsanainen:

"Oon liian vanaha."

Joukkueenjohtaja ja valmentaja Juha Karjalainen ilmoitti luvanneensa Dubatscheffille, että jos hän saapuu pelaamaan, hän itse lupaa olla menemättä kentälle, mutta edes se ei saanut honeymania Tuiran korispyhättöön. Heikkiä olisi nimittäin tarvittu, sillä isoista miehistä Petri Jalava oli poissa, kuten myös Matti Nykäsen paras ystävä Marko Korhonen. Korhonen kyllä ilmestyi pokkana katsomoon, mutta ei antanut kommentteja liittyen pelaamattomuuteensa. Ainakaan mistään (fyysisestä) vammasta ei pitäisi olla kyse.

Kokoonpano Tarmoa vastaan:

4 Jani Sarajärvi

5 Pasi Vartiainen

6 Andrew Conlin

7 Juhana Kärkkäinen

8 Markus Jokikokko

9 Antti Maaninka

11 Antti Merihaara

12 Alex Jämsén

valmentaja: Juha Karjalainen

Itse ottelussa UIFK pysyi sarjajohtajan reessä viimeiselle jaksolle saakka, jolloin hyökkäyspeli puuroutui lopullisesti ja kriittisillä hetkillä Tarmon kolmoset upposivat hyvällä prosentilla. Myrskyn silmässä oleva Maaninka (23 pistettä) ei osoittanut leijumisen merkkejä kentällä, vaan löi jämäkkää tulosta pöytään hyökkäyspäässä kauden parhaalla pistemäärällään. Myös kovana puolustajana tähän asti kunnostautunut Andrew Conlin (9 pistettä) väläytteli hyökkäyspotentiaaliaan. Yhdeksi erikoisuudeksi takamiehelle näyttäisi muodostuvan myös aggressiivinen hyökkäyspään levypallopelaaminen. Viime ottelusta tylysti ulos jätetty Pasi Vartiainen (3 pistettä, kolmen pisteen heittoprosentti 100!) osoitti, että kokenut pelaaja pystyy pitämään itsensä kunnossa myös omatoimisella harjoittelulla. Varmasti viesti menee nyt seurajohdollekin perille.

Lehtereiden kolmihenkinen asiantuntijaraati (tajunnanvirtainen Pastori Silli, entinen laituri jalkapallon puolelta, sekä kulttuurivaikuttaja pienestä kainuulaisesta kaivoskylästä) kehui UIFK:n taistelua, mutta pettyi joukkueen seisovaan hyökkäyspeliin. Myös syötöt olivat huonoja ja huolimattomia. Ottelun jälkeen puhetta aiheutti myös Heinäpään lintujen, Haukan ja Kotkan puuttuminen lehtereiltä. Nimeltä mainitsematon myyrä väittää nähneensä savuisen heinäpääläisen merimiesbaarin pöydässä koripalloseuran perustamiskirjan. Uuden koripallon erikoisseuran nimenä olisi hänen mukaansa Weedhead Hawks. Olosuhteet huomioon ottaen tämä ei olisi edes yllättävää, kun tietää toisen linnuista monisyisen ja vaikean parisuhdehistorian UIFK:n kanssa. Tänä vuonnahan kulttipelaaja Lehtinen ei ole ollut kokoonpanossa kertaakaan, eikä se ainakaan laannuta vellovia huhuja. Jäämme seuraamaan, onko kyse uuden joukkueen perustamisesta, vai pelkästään siitä, että Veli-Matti Hiekkataipale unohti panna kellon soimaan.

Ottelut kuitenkin jatkuvat ja juna etenee. UIFK:n seuraava ottelu pelataan ensi sunnuntaina 26.11 Myllyojan koululla kello 16.15. Vastassa on jälleen tappioton kärkipään joukkue ONMKY Kaikki. Ottelun kokoonpanoa saadaan jännittää hyvinkin kalkkiviivoille saakka, sillä esimerkiksi Pasi Vartiaisella on edellisenä päivänä pikkujoulut.

Sarjatilanne ja otteluohjelma:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7 

UIFK:N LAUANTAIN OTTELU SIIRRETTY - HARJOITUKSISSA VÄKIVALTAA

UIFK:n seuraava ottelu, joka oli määrä pelata lauantaina 11.11 ONMKY Kaikkia vastaan, on siirretty. Uusi pelipäivä on sunnuntai 26.11. Näin ollen seuraava ottelu on 19.11 pelattava Oulun Tarmo-UIFK, jolloin pelipaikkana toimii Tuiran koulu.

On mahdollisesti siunaus, että lauantain ottelu siirtyi, sillä joukkueen sisällä kuohuu jälleen kerran. Pasi Vartiainen jätettiin edellisestä ottelusta tylysti syrjään, vaikka osa kannattajista ja yksi mediavastaava ehti jo panna fanipaidat tilaukseen. Ottelun jälkeen kulisseissa alkoi velloa. Arvovaltaiset henkilöt ottivat rajusti kantaa Vartiaisen puolesta ja miehelle omistettu Pro Backhand –liike näki päivänvalon. Taustavoimat pelkäävät, että Pasin syrjiminen ajaa joukkueen hallitsemattomaan kaaokseen. Myös pelko tiettyjen sponsoreiden kaikkoamisesta on vahvasti läsnä. Joukkueen sisällä Vartiaisen asema on kaikkea muuta kuin mutkaton, sillä treeneihin palattuaan mies sai kovaa ja hyvin kyseenalaista kohtelua osakseen. Ensin häntä vedettiin suoraan sanottuna turpaan, minkä jälkeen varpaatkin tallottiin verille. Tästä huolimatta Vartiainen taisteli ja upotti mykistävästi lukuisia kolmosia telojiensa naamaan. Vartiaisen luontoa ei todellakaan kyetty kukistamaan ja mies esiintyikin toimittajille päättäväisenä, jopa uhmakkaana:

”Verta ja hikeä on vuodatettu UIFK:n eteen. Kyyneleet jäivät puuttumaan, vaikka Marko löi turpaan. Joku voisi ymmärtää tämän vihjeeksi, minä en.”

Vartiaisen verinen varvas valmiiksi hoitavassa hikisessä sukkahauteessa.

Vartiainen selvisi varvasvammastaan ilmeisesti säikähdyksellä, sillä illalla hänet nähtiin jo paikallisen discon tanssilattialla hyvävoimaisena. Tavoitimme Marko Korhosen kommentoimaan väitettyä turpaanlyöntiä:

”Mä mitään lyöny. Toivotin vaan pitkästä aikaa tervetulleeksi treeneihin.”

Jäämme seuraamaan, onko harrastekoripalloon pesiytynyt väkivallan, ahdistelun, kiusaamisen ja syrjinnän likainen kulttuuri. Jäämme myös seuraamaan, onko Pasille suositeltu sukkahaudutus (treenisukkaa ei poisteta loukkaantuneesta jalasta ainakaan viikkoon) tehonnut ja parantanut varpaan. Onko Vartiainen seuraavassa pelissä UIFK:n kokoonpanossa? Mahdotonta sanoa varmasti, mutta ainakin ankarana joukkueenjohtajana tunnettu Juha Karjalainen heltyi säälimään miestä:

"Pasin näytöt on annettu ja livestriimin varmistamiseksi suosittelen kapteenille häntä seuraavaan peliin kokoonpanoon."

UIFK VEI TRILLERIN KASTELLISSA

ONMKY juniorit-UIFK 54-58 (32-29)

Elämä on ihmeellistä. Vain muutama päivä sitten UIFK:n mediaurpo herutteli hunajansa kaakeleille Pasi Vartiaisen paluulla. Päivää ennen ottelua seura julkaisi tapansa mukaan kokoonpanon ja niinpä tietysti, Vartiainen ei ollut mahtunut kokoonpanoon! Ei siis ottelua ilman kohua tämän joukkueen kanssa. Paljon on puhuttu Vartiaisen keskenkuntoisuudesta, vaikka herra itse vakuuttelikin olevansa pientä flunssaa lukuun ottamatta täydessä tikissä. Ilmeisesti valmennus ei ollut samaa mieltä, vaan miehen puheet omatoimisen harjoittelun onnistumisesta eivät olleet uponneet seurajohtoon.

”Alan ymmärtää kulttipelaajan tuskaa”, Vartiainen kommentoi jostain Värtöstä. ”Nämä eivät ole enää mitään pieniä vihjeitä. Pitää alkaa treenata enemmän joukkueen kanssa, omatoimista harjoittelua ei selvästikään arvosteta.”

Ennen ottelua vietettiin hiljainen hetki ONMKY:n toiminnassakin mukana olleen nuoren poismenon johdosta. UIFK ottaa osaa läheisten suruun.

Synkästä aloituksesta huolimatta itse ottelussa lähdettiin räväkällä tempolla liikkeelle. UIFK oli ottanut vauhtia Kastellin monitoimitalon pukuhuoneesta numero kuusi ja oli hyvin pelin päällä. Hyökkäyksessä tosin hätäiltiin ja ratkaisuja haettiin aivan liian nopeasti. Puoliajalla pidettiin istuntoja, rauhoituttiin ja viilattiin puolustusta. Kolmas ja neljäs jakso menivätkin UIFK:n nimiin lukemin 12-17 ja 10-12. Tappiottomasti pelanneen ONMKY junioreiden prässi oli kovaa, mutta lääkkeet löytyivät siihenkin. Voitto alkoi tuoksua nenässä, kun edellisessä ottelussa kutiavan partansa kanssa taistellut Markus Jokikokko (17 pistettä) upotti kauden ensimmäisen kolmosensa kreivin aikaan alle kaksi minuuttia ennen loppua. Hyökkäyspäässä tärkeitä kapellimestareita olivat myös Antti Maaninka (8 pistettä) ja Marko Korhonen (10 pistettä). Korin alla illasta toiseen dominoiva Petri Jalava (13 pistettä) alkaa pikku hiljaa osumaan korin alta.

Jalava toimistossaan kyntämässä tuhoa.

Puolustusta johtivat esimerkillisesti Andrew Conlin ja Antti Merihaara (2 pistettä). 

Antti Merihaara (4) ja Andrew Conlin (5) uurastivat puolustuksessa. Tuloksena lukuisia syötönkatkoja.

Heikki Dubatsheffin ja Sauli Väisäsen korvanneet nuoret Mikael Nevala (2 pistettä) ja Juhana Kärkkäinen toivat tarpeellista leveyttä rosteriin. Jo muutama vuosi sitten UIFK:ssa debytoineet "junnut" ovat jälleen osana sinivalkoisten rinkiä. Yhdessä Alex Jämsénin (2 pistettä) kanssa he ovat omalta osaltaan turvaamassa UIFK:n tulevaisuutta.

Mikael Nevala jyrää korille.

Yleisön pyynnöstä kotisohville Xboxin ääreen kerrottakoon, että ääntä nopeampi Kalle Pentti (2 pistettä) pelasi hyvän ottelun ja kunnostautui varsinkin puolustuspäässä. Joten nimeltä mainitsematon Niko, ala kehittää puolustustaitojasi (työntökolmosen lisäksi)! Spesialisteille löytyy aina tilaa joukkueessa.

”Emme ole saaneet reserviläisten käyttöön tämänvuotista joukkueen pelitapaa. Jos halutaan, että pystymme tuottamaan pelaajia jatkossakin edustukseen, tulisi sopia yhteisestä pelitavasta. Se helpottaisi siirtymäprosessia”, nimeltä mainitsematon Niko kommentoi Sorsa-viinilasin äärestä.

”Onnittelut joukkueenjohdolle onnistuneista pelaajavalinnoista”, tylysti kokoonpanon ulkopuolelle jätetty Pasi Vartiainen tiuski toimittajille Värtössä.

UIFK paistattelee nyt ainakin hetken sarjan kärjessä! Seuraava ottelu pelataan lauantaina 11.11 kotisalissa Myllyojalla. Vastaan asettuu toinen ONMKY:n joukkue "kaikki".

Sarjan kotisivu: 

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

Kokoonpano ONMKY junioreita vastaan:

4 Antti Merihaara

5 Andrew Conlin

6 Markus Jokikokko

7 Juhana Kärkkäinen

8 Marko Korhonen

9 Antti Maaninka (c)

10 Kalle Pentti

11 Mikael Nevala

12 Alex Jämsén

13 Petri Jalava

Jutun valokuvat: Mari Jokikokko & Siri Nousiainen

UIFK:LLE LAHJAVOITTO

IFK Uleåborg-Länsipuisto Basket 67-35 (28-18)

Kauden ensimmäisessä kotiottelussa yleisö sai nähdä ehkäpä UIFK-historian erikoisimman ottelun. Erikoista ei ollut se, että lääkintähenkilöstö oli juuri palannut Amsterdamista lääkelaukku täynnä jänniä juttuja. Erikoisinta ei myöskään ollut se, kun salin valot sammuivat ja ainoastaan pukuhuoneen valon kajo piirsi savun keskeltä tuntemattoman pelaajan ääriviivat. Hahmon astuessa saliin ja spottivalojen paljastaessa pelaajan yleisö haukkoi henkeään, kohahdus kuului Timpan mestaan asti. Marko Korhonen (13 pistettä) oli pukenut UIFK:n peliasun ylleen! Joukkueenjohto oli tehnyt urotyön ja ansaitsee hatunnoston. Kokoonpano oli muutenkin yksi UIFK:n kaikkien aikojen kovimmista.

"Jos hakemalla hakee mitä tuosta puuttuu, niin huumori. Kaipaisi isoperseistä LRNMKY-kasvattia lyömään henkeä vaihtopenkille", Niko Lehtinen kommentoi.

Korhosen pelaaminen ei kuitenkaan ollut viimeinen ihmeellisyys lauantai-iltapäivässä. Viime kauden mestari Länsipuisto saapui Ouluun pahasti vajaamiehisenä, mikä on melko tyypillistä tällä tasolla vierasotteluissa. Todella erikoista alkoi olla siinä vaiheessa, kun kuudesta pelaajasta kaksi teloi peräjälkeen nilkkansa ja joukkue joutui pelaamaan neljällä. Tässä vaiheessa UIFK johti ottelua 18-5, mutta neljää vastaan pelaaminen sekoitti myös kotijoukkueen pakan ja toinen jakso meni vajaalla pelanneelle vierailijalle 11-13! UIFK:n suorittamisessa näkyi selvästi, ettei ylivoimapeliä ole treenattu sitten yhtään, mistä menee pieni miinus valmennukselle. Erikoistilannepelaamisen salat alkoivat aueta vasta toisella puoliajalla. UIFK peluutti tasaisesti kymmentä miestään kahtena viisikkona, joten kaikki saivat pelata yhtä paljon ja voimia säästeltiin samalla ensi keskiviikon ottelua varten. Kaikki voittivat, paitsi tietysti jalkansa teloneet kokkolalaiset.

Toinen Länsipuiston loukkaantuineista pelaajista palasi kentälle vain kytätäkseen hyökkäyspäässä.

UIFK-leiristä on vaikea nostaa esiin yksittäisiä onnistujia. Petri Jalava (7 pistettä, helevetisti levypalloja) jylläsi tuttuun tapaansa korin alla. Uusista hankinnoista Jani "ompelukone" Sarajärvi ajettiin pelisysteemiin sisään, kuten tehtiin myös yhdysvaltalaisvahvistus Andrew Conlinille (4 pistettä). Jenkki osoitti olevansa joukkueen ehkä nopein pelaaja ja loistava puolustaja. Edellisessä ottelussa suihkuun itsensä sikaillut Antti Maaninka (16 pistettä) oli koonnut itsensä ja toimi UIFK:n pistekunkkuna. Markus Jokikokko (6 pistettä) ei tällä kertaa osunut juuri mistään ja syyksi epäiltiin yleisesti parran ajamista, mikä oli saanut hyppyheiton epätasapainoon. Nuori Alex Jämsén nautti selvästi lisätilasta kentällä ja pussitti mainiot 11 pistettä.

"Kutittava parransänki häiritsi heittoani. Myös yöunet jäivät olemattomiin koska huolehdin, onko minulle jätetty oikean kokoista treenipaitaa", Jokikokko selitteli ottelun jälkeen. "Tässä organisaatiossa väärän kokoinen paita tarkoittaa sitä, että et enää kuulu joukkueenjohdon suunnitelmiin."

"Peli oli antikliimaksi. Todellinen jännitysnäytelmä koettiin treeniliivien jaossa. Voin kertoa uskollisille seuraajille, että kaikki menneisyyden kärhämät on unohdettu. Seurajohto tuli hienosti vastaan ja osoitti minulle M-koon paidan", herkistynyt Niko Lehtinen kommentoi pelin jälkeen toimitsijapöydän takaa.

Toimitsijakolmikko hoiti tehtävänsä esimerkillisesti Lehtisen valvoessa pelikelloa, Veli-Matti Hiekkataipaleen kirjuroidessa ja professori Juhani Leppäluodon hoitaessa tulostaulua. Toimitsijoiden keskuudessa riitti siis yllin kyllin älyä ja kykyä. Ennen ottelua tosin hieman huoletti, sen verran näkyi verestäviä silmämunia ja turvonneita silmäluomia.

Toimitsijakolmikko "kuuntelee" erotuomari Tuomo Valkaman ohjeita. Kuvassa myös yksi katsoja.

Katsojien käyttäytyminen ottelussa oli paikoin hyvien tapojen vastaista. UIFK-valmentaja Juha Karjalaista häirittiin toistuvasti ja pelaajille jaeltiin outoja heittokehotuksia, mikä sotki UIFK:n peliä ja vaikeutti pelikirjan noudattamista. Tilanne eskaloitui kun VIP-katsomon rakenteet olivat romahtaa. Ne saatiin kyllä korjattua eikä katsojiakaan poistettu salista, mutta todennäköisesti tuleviin otteluihin tullaan lisäämään järjestyksenvalvojia.

Olipa itse ottelu millainen pannukakku hyvänsä, pelaajat ja toimitsijat pääsivät voitolla yöhön viinejä maistelemaan ja niitä keskenään vertailemaan. UIFK:n seuraava ottelu pelataan jo keskiviikkona 1.11, jolloin se pelaa vierasottelun Kastellin monitoimitalossa ONMKY Junioreita vastaan. Otteluun lähdetään teemalla "Vartiaisen paluu". Hiljaiseloa viettänyt silmät selän takaa syöttelijä on ollut treenaamassa ulkomailla. Ohjelma on pitänyt sisällään muun muassa etelänlämpöjoogaa, pilatesta ja vasemman käden layuppia.

Tämä todistusaineisto lähetettiin toimitukseen nimettömänä. Kuvassa näkyvä pelaaja muistuttaa huomattavasti kadoksissa ollutta Pasi Vartiaista.

 

ONMKY Juniorit-UIFK, keskiviikkona 1.11, kello 17.30.

Kokoonpano Länsipuisto Basketia vastaan (suluissa pelipaikka):

4 Antti Merihaara (1)

5 Andrew Conlin (2)

6 Markus Jokikokko (3-4)

8 Marko Korhonen (2)

7 Jani Sarajärvi (1)

9 Antti Maaninka (3)

10 Heikki Dubatscheff (5)

11 Sauli Väisänen (3)

12 Alex Jämsén (4)

13 Petri Jalava (5)

Valmentaja: Juha Karjalainen

Lääkelaukkuvastaava: Pekka Seeskorpi

Häiriköivä katsoja: Olli Siponen

Sarjan kotisivu:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

PELIVIIKKO = JUHLAVIIKKO

UIFK:n korispojat kohtaavat lauantaina 28.10 kotisalissaan Myllyojalla kivikovan vierailijan Länsipuisto Basketin (Kokkola). Viime kaudella UIFK kiusasi koko sarjan voittoon kiitänyttä joukkuetta kotikentällään kolmen jakson verran, mutta vieraspelissä kelkasta pudottiin jo alkumetreillä. Tämän kertainen käsikirjoitus on vielä kirjoittamatta, mutta lauantaina sekin lyödään kirjoihin ja kansiin.

UIFK-leiriin kantautui alkuviikosta hyviä uutisia, sillä yhden pelaajan pelilupa löytyi ”jostain metsästä” pahasti kostuneena ja suttuisena. Kyseessä oli takamieskaappaus Jani Sarajärven (viime kauden seura Tönköt) sopimuspaperi. Nopeajalkaiselle Sarajärvelle onkin tilausta Länsipuiston kovan prässin alla. Viime kauden pelaajista ykkössentteri Petri Jalava on jälleen käytettävissä, kuten myös alaraajatärskystään toipunut jenkkivahvistus Andrew Conlin. Joukkueen pitäisi olla siis huomattavasti iskukykyisempi kuin kaksi viikkoa sitten Kajaanissa.

Valmistautuminen tulevan viikonlopun otteluun on sujunut melko hyvin, lukuun ottamatta nimeltä mainitsemattoman kulttipelaajan suhmurointia harjoituspäiväkirjojen kanssa. Kävi nimittäin ilmi, että kyseinen joukkueen jäsen on yrittänyt merkata kalenteriin treenejä, joissa ei itse ole ollut paikalla. Tälle heinäpääläiselle kaverille onkin varattuna lauantaille VIP-paikka edustuksen otteluun toimitsijapöydän äärestä, kuten on tehty myös toiselle Heinäpään suurelle miehelle, Veli-Matti Hiekkataipaleelle. ”VM” jättäytyi tälle kaudelle pois edustusjoukkueen pelaajistosta aloittaakseen uudessa toimessaan UIFK:n psykologisena valmentajana. Valmennusmetodit noudattelevat uutta yksinkertaista suuntausta, joka koostuu vain kahdesta teesistä:

1. Negatiivinen palaute saman tien suorituksen yhteydessä, esimerkiksi, kun pallo irtoaa valmennettavan kädestä riippumatta siitä, minne se lentää. Voi vaikkapa huutaa: Ei sinne päinkään!

2. Hyökkäyksen psykologinen horjuttaminen vähättelemällä. Esimerkiksi: Paikka kuntoon, ei heittäjää!

UIFK on muutenkin ottanut askeleen entistä ammattimaisempaan suuntaan organisaationa, sillä se on aloittanut tulevien vastustajiensa scouttaamistoiminnan. Esimerkiksi viime viikolla yksi organisaatioon kuuluva henkilö kävi tekemässä paikan päällä analyysit vastustajista ottelussa Voitto-ONMKY juniorit. Vielä toistaiseksi tähän toimeen ei ole palkattu vakituista työntekijää, vaan tehtävää suorittaa jo seuran palveluksessa oleva henkilö. Tällainen ammattimaistuminen on ehdoton edellytys, mikäli tulevaisuudessa halutaan menestyä pohjoisen aluesarjassa.

Joukkueen sisällä on pidetty terapiaistuntoja Chicagosta kantautuneiden ikävien uutisten vuoksi. Kyseessä on tietysti Bullsin harjoituksissa tapahtunut nyrkkitappelu, jossa osallisena olivat Nikola MIrotic ja Bobby Portis. Istuntojen myötä on ollut ihanaa huomata, kuinka paljon UIFK:ssa rakastetaan. Eri siipien (Kainuu, Keski-Suomi, Savo, pankkimiehet) välillä vallitsee syvä kunnioitus ja arvonanto. UIFK:ssa miehetkin uskaltavat halata toisiaan. Muutama vuosi sitten Kajaanissa UIFK halasi jopa vastustajansa kättelyn sijaan ottelun jälkeen. Vaikka joku kainuulaisen siiven edustaja olikin sitä mieltä, ettei kainuulaista miestä saisi käytössääntöjen mukaan halata, niin ihan hyvin se kyllä meni.

Treenipaita 2017-2018

Alla on esimerkkinä, minkälaista viestinvaihtoa uuden treenipaidan lanseeraus sai aikaan joukkueen sisäisessä keskusteluryhmässä. Tämän jälkeen viimeistään pitäisi olla ulkopuolisillekin selvää, että psykologisen valmennuksen lisäksi joukkueeseen tarvittaisiin myös ihan oikea psykologi:

”Nyt Juha on ylittänyt itsensä! Ihan jäätävä paita.”

”Odotan jo kun saan suudella tuota onnistuneen työntöheiton jälkeen!”

”Nikolle varattu XXXL-koko.”

”Ihan sama, kunhan nännit jää piiloon.”

”Itse tarvitsisin S-koon hartioista ja L-koon vatsan kohdalta.”

”Vaimo ehdotti, että kokeilisin pallivahaa. Vähentää kuulemma intiimialueen hikoilua urheilusuorituksen aikana.”

”Miten intiimissä urheilusuorituksessa ehtii tulla hiki? Kenen vaimolta kysytään varmistus?”

Lauantai 28.10 klo. 15.00, Myllyojan koulu:

IFK Uleåborg-Länsipuisto Basket

Sarjan kotisivu:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

UIFK:LLE TAPPIO AVAUKSESSA, KULTTIPELAAJAN KOHTALO PUHUTTAA

IBC Honka-UIFK 61-56 (37-29)

IFK Uleåborgin pelaajat starttasivat Kajaaniin toisaalta peli-intoa puhkuen, mutta toisaalta hyvinkin mietteliäinä. Syy hämmentyneisyydelle oli tietysti edellisen kauden kulttipelaajan, ehkäpä koko joukkueen sielullisuuden ilmentymän, Niko Lehtisen vaikea tilanne. Välittömästi, kun pelaajat olivat saaneet luettavakseen Kajaaniin matkaavan joukkueen nimilistan, huomattiin, että Karjalan karhukoira puuttuu joukosta. Lehtinen on harjoitellut joukkueen kanssa hyvävoimaisena, joten loukkaantumisestakaan ei voinut olla kyse.

Otimme yhteyden Lehtiseen, joka löytyi kotoaan Xboxin ääreltä. Selvästi tunteikas Lehtinen väitti, että oli saanut joukkueen johdosta ja jopa kapteenistosta viestiä, ettei hänen palveluksiaan enää tällä kaudella tarvittaisi. Joukkueessa on kuulemma jo kaksitoista parempaa pelaajaa. Tutkiva journalisti tapasi oranssin pankin miestenhuoneen pisuaarilla nimeltä mainitsemattoman pukuun sonnustautuneen herrasmiehen, joka kuuluu joukkueen johtoportaaseen. Mies kiisti Lehtisen väitteet jyrkästi:

"Meillä on aina pelipaita numero 12 Nikolle varattuna".

Puhelu välittömästi oranssin pankin ulkopuolelta Kebab-ravintolassa lounastaneelle Lehtiselle ja uutiset johtohenkilön kommentista saivat miehen lähes pois tolaltaan:

"Ai se XXXL-kokoinen (paita), jota käytin myös makuupussina, kun matkasimme pelaamaan Ylivieskaan?"

Lehtinen viittaa edelliskauden paitasekoiluun, jossa hänet pakotettiin pelaamaan liian suurilla varusteilla. Tällä hetkellä Lehtisen, joka jo viime kaudella aiheutti turbulenssia koko organisaatiossa, välit joukkueen johtoon vaikuttavat sen verran tulehtuneilta, että kulttipelaajan ainoa mahdollisuus lienee kääntyä taas lakimiehensä ja pelaajayhdistyksen puoleen. Toinen vaihtoehto ei ole kaunis. Se on se, että Lehtinen lihottaa itsensä kebab-dieetillä paitaan sopivaksi. Joukkueen ravintoterapeutti on jo tiettävästi luovuttanut Lehtiselle ohjeet, joissa tärkein kohta on monipuolisuus, eli se, että kermaperunat vaihtaa tarpeeksi usein valkosipuliperunoihin. Raju pidempiaikainen dieetti näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, sillä Lehtinen on kertomansa mukaan sinut tämän hetkisen painonsa kanssa, vaikka hänen takapuoltaan onkin kuulemma joskus luultu harjoituksissa pelipalloksi. Oli Lehtisen ratkaisu mikä hyvänsä, joukkueen pelaajat tukevat häntä ja toivovat konfliktiin pikaista ratkaisua.

Itse sivuseikka, eli ottelu alkoi synkissä merkeissä, sillä itsensä pelissä suihkun kaakeleita etuajassa tutkimaan sikaillut Antti "Kaarlo" Maaninka (9 pistettä) unohti uuden fläppitaulunsa Skoda Octavian takapenkille. Onneksi pelipaikalla oltiin tarpeeksi etuajassa ja Kaarlo ehti noutaa taulun vielä ennen ottelua. Tästä huolimatta joukkue unohti pelata Niko Lehtisen viime kaudella suunnitteleman neljän pelaajan kuvion. Toisaalta, kuvio on räätälöity täysin kulttipelaajan ehdoilla ja hänen viimeisteltäväkseen, joten se tuskin olisi tällä kokoonpanolla toiminutkaan.

Mikä parasta, ottelu pelattiin Kajaanissa maksaneelle yleisölle! Ja yleisöä olikin ihastuttavan paljon. Pelin kuluessa tuntui, että vierasjoukkue UIFK sai suurimman osan kannustuksesta, kiitos Leppäsen Heikin. On aina yhtä yllättävää huomata, kuinka UIFK:n sinivalkoisen joukkueen kannatus on levinnyt niin laajalle Suomessa. Jäyhät kainuulaiset syttyivät toden teolla kannustamaan omiaan vasta lopussa, jolloin voitosta käytiin kiivas taisto. Alussa pahasti jyrän alla ollut vajaamiehinen oululaisnippu ei antanut missään vaiheessa periksi ja nousi viimeisellä jaksolla jopa tasoihin. Aivan loppuun asti veto ei riittänyt.

Markus Jokikokko (25 pistettä) urakoi ottelussa täydet minuutit ja debyytin tehnyt takamies Antti Merihaara (4 pistettä) aiheutti nopeilla jaloillaan ongelmia ja virheitä IBC:n puolustukselle. Merihaara myös puolusti ärhäkästi kainuulaisten kulloistakin takamiestä, mikä osaltaan hankaloitti vastustajan pelinrakentelua. Myös Sauli Väisänen (7 pistettä) oli mainiolla pelipäällä naulaten komean kolmosen ja pistelemällä leikkauksillaan reikiä Hongan puolustukseen. Maaningan otettua sikailijan roolin kulttipelaaja Niko Lehtiseltä Juha Karjalainen joutui astumaan peliajallisesti odotettua suurempiin saappaisiin. Kokenut kettu vastasi huutoon ja tykitti niin ikään kertaalleen kolmen pisteen kaaren takaa. Karjalainen esitteli myös yhden bravuureistaan, ruotsalaistyylisen "pepulle taputus" -puolustuksensa, mikä sai yhden nuoren kainuulaispojan ilmeisen hämmentyneeksi. Verbaalista ahdistelua taputuksen päälle ei tällä kertaa kuultu, onneksi, sillä jo pelkkä fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen viilsi todennäköisesti nuoren pojan sieluun pysyvän, joskin elämää rajoittamattoman arven.

UIFK:n tulevaisuus näyttää pelaajiston suhteen todella valoisalta. Hädin tuskin täysi-ikäinen Alex Jämsén (6 pistettä), Ylioppineet/UIFK-pelaaja jo toisessa polvessa, teki debyyttinsä. Vielä hiukan jännittänyt Jämsén pääsi minuutti minuutilta paremmin peliin mukaan ja heitti joukkueen neljä viimeistä pistettä. Eniten parannettavaa jäi jo yllä mainitulle Kaarlolle, jonka täytyy todella juosta terapeutilla viilentymässä ennen seuraavaa ottelua, sekä Heikki Dubatcheffille (2 pistettä), jonka hunajalla kyllästetty käsi oli tällä kertaa liiankin tahmea.

Ottelun päätteeksi toinen erotuomareista, Rainer Haverinen kukitettiin ansaitusti elämäntyöstään koripallon hyväksi. IFK Uleåborg nostaa maljan Ranelle! Mediavastaava kuittaa tältä viikolta ja palaa ammentamaan palauttavia ja loiventavia taikajuomia sammiostaan lähes unettoman yön jälkeen. UIFK:n seuraava ottelu pelataan kotikentällä Myllyojan koululla lauantaina 28.10, jolloin vastaan ryhmittyy miljoonasikermä Kokkolasta, eli sarjan ennakkosuosikki Länsipuisto Basket.

Sarjan kotisivu:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

UUSI KAUSI

Taas on se aika vuodesta, jolloin koripalloihmiset ympäri Suomen kihisevät innosta uuden kauden alkaessa. Pääsarjat ovat jo täydessä vauhdissa, mutta esimerkiksi kahdeksan joukkueen Pohjois-Suomen aluesarja pyörähtää käyntiin vasta tulevana viikonloppuna kahdella ottelulla. Toisessa näistä nähdään myös sinivalkoinen lippulaivamme, eli tietysti IFK Uleåborg, joka aloittaa kautensa Kajaanissa IBC Hongan vieraana.

Oululaiset ovat treenanneet läpi kesän rystyset ja polven rustot valkoisina. Fyysisessä harjoittelussa ollaan käytetty apuna muun muassa norjalaista osaamista menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin. Pääpaino on kuitenkin ollut lajinomaisissa harjoitteissa ja joukkuehengen voidaan sanoa olevan (vielä) tällä hetkellä katossa. Ainoastaan kansainvälisen koripalloliiton uusi askelsääntö on aiheuttanut pelonsekaisia tunteita ja sitä on analysoitu katselemalla videoita ”sieltä internetistä”. Yksi joukkueen jäsen jopa ehdotti, että pelaajien elastisuus ei mahdollisesti riittäisi uuteen sääntöön, mutta tämä jää nähtäväksi.

Joukkueen rakennusvaiheessa on ilmennyt pientä sekoilua. Joukkueenjohto ja sopimusneuvotteluista vastuussa olevat henkilöt ryssivät totaalisesti keskustelut Marko Korhosen kanssa. Fanit ovat odottaneet kuumeisesti, mutta kärsivällisesti sopimusuutisia ja kun niitä ei kauden kynnykselläkään ole kuulunut, ovat kannattajat päätyneet järjestämään lukuisia mielenosoituksia pitkin Oulua, lähinnä savuisissa keskikaljaravintoloissa. Kysyimme Korhoselta itseltään asiasta, mutta saimme irti ainoastaan sanat: ”Hyvvää reissua”. Villi arvaus on, että kun muu joukkue taistelee sarjapisteistä Kajaanissa, istuu Korhonen Raksilan lehtereillä Kärppäpelissä, tai vaihtoehtoisesti matkustaa pyörällä Pudasjärvelle.

Toinen kiusallinen ongelma liittyy UIFK:n uusiin kesän aikana värvättyihin pelaajiin, joita on pitkä liuta. Postin harventuneista jakelupäivistä johtuen uusien pelaajien peliluvat ovat kuitenkin juuttuneet jonnekin, ehkä jopa kadonneet. Yhdysvaltalaisvahvistus Andrew Conlin sai omansa, mutta joutuu jäämään pois alavartalovamman vuoksi. Toinen takamieshankinta Antti Merihaara sentään tehnee debyyttinsä. Muuta kokoonpanoa emme turvallisuussyistä julkaise ennakkoon, sillä muutokset ovat mahdollisia emmekä halua suututtaa kannattajia enempää. UIFK haluaa myös pitää vastustajansa mahdollisimman pitkään pimennossa. Joka tapauksessa, uusi kausi ja uudet seikkailut odottavat kokijoitaan, eikä mikään voisi olla parempi paikka aloittaa kuin Kajaani, tuo Olli Siposen virkeä auskultointipitäjä.

IBC Honka-IFK Uleåborg, lauantaina 14.10 klo. 13:00, Kajaanin keskuskoulu

Sarjan kotisivu:

http://www.basket.fi/sarjat/sarjan_etusivu/?season_id=97631&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

JOUKKUEHENKI PALAAMASSA - UIFK:LLE SILTI TAPPIO

Ylivieskan Kuula - UIFK 83-75 ja. (24-14, 13-21, 16-15, 15-18)

UIFK:n pisteet: Maaninka 30, Jokikokko 29, Vartiainen 7, Lehtinen 4, Karjalainen 3, Dubatscheff 2

kolmoset: Maaninka 4, Jokikokko 1, Vartiainen 1 Karjalainen 1

Myös viimeinen ottelu sujui UIFK:n osalta mollivoittoisissa tunnelmissa kauden päätyttyä orastavaan kahden ottelun tappioputkeen. Neljästätoista ottelusta UIFK onnistui voittamaan viisi ja häviämään yhdeksän, mitä voidaan toki pitää kelvollisena suorituksena tulokasjoukkueelle. Jäljellä olevien otteluiden tuloksista riippuen UIFK:n sijoitus kahdeksan joukkueen sarjassa on välillä 5-7. Sarjatilanteeseen ja tuloksiin voi tutustua Suomen koripalloliiton sivuilla:

http://www.basket.fi/sarjat/joukkueet/joukkue/?team_id=4633911&season_id=93403&league_id=30403#mbt:2-500$t&0=7

Ylivieskan reissuun startattiin rennoin ja positiivisin mielin pelaajakadosta huolimatta. Alkumatkasta pakkasauringon paistaessa joukkueen virallinen fläppitaulu savusi taukoamatta. Paljon otsikoissa viihtynyt ja lakimiehensä Olli Siposen avustamana joukkueen sisäisiä kemioita riekaleiksi repinyt Niko "kulttipelaaja" Lehtinen sekoitti pakkaa piirtämällä hämmentävän neljän pelaajan kuvion. Ilmeisesti mies oli ajatellut, että kun matkassa on vain seitsemän pelaajaa, kolme heistä lentää kuitenkin kesken pelin suihkuun ja joudutaan pelaamaan neljällä. Lehtisen rikehistorian tuntien tällaiset ajatukset häneltä eivät liene mitenkään poikkeuksellisia.

Uraa uurtavan neljän pelaajan kuvion jälkeen seuraava koettelemus oli Pasi Vartiaisen lihapiirakkapaketti, johon valmistaja ei ollut jättänyt pussin reunaan niin sanottua heikkoa kohtaa. Kun Vartiainen ei uskaltanut käyttää hampaitaan, matkanjohtaja Juha Karjalainen päästi hänet pälkähästä ja paljasti, että Fordin sokkeloisissa onkaloissa on jossain haarukka ”jemmassa”. Haarukka löytyikin helposti ja sitä hyväksi käyttäen Vartiaisen onnistui onneksi puhkoa lihispaketti auki.

Oulaisten Nesteellä nähtiin myös draamaa, jonka aiheuttaja ei olisi voinut olla kukaan muu kuin ”Karjalan karhukoira” Niko Lehtinen. Jo valmiiksi yhteisön lähes ulos pullauttama värikäs persoona osoitti mieltään istumalla eri pöytään muun joukkueen kanssa. Edes hyväntahtoinen huutelu ei saanut Lehtistä liittymään seuraan. Tilanne vaikutti olevan korjaamattoman tulehtunut viimeistään siinä vaiheessa, kun pelaajat siirtyivät katsomaan huoltoaseman televisiosta naisten parisprintin MM-lähtöä. Lehtinen painui mieluummin ulos pakkaseen.

Itse pelissä hyvästä alkulämmittelystä huolimatta UIFK:n kone käynnistyi hitaasti. Pallo poltti hyppysissä ja heitot olivat puolivillaisia suupaisuja sinne päin.

”Maaninka taivutteli minut ottamaan kanelimunkin Oulaisissa ja se varmasti vaikutti omaan vireeseeni”, Markus Jokikokko pohti puoliaikahaastattelussa.

Pahinta oli kuitenkin puolustus, joka vuoti korin alta kuin vanha Hiace. Ensimmäisen jakson jälkeen ruosteista runkoa hitsattiin umpeen paikkapuolustuksella ja korinumerot saatiinkin käännettyä parempaan suuntaan. UIFK otti taistellen kiinni kotijoukkueen etumatkan, vaikka yksi tärkeimmistä pelaajista, Heikki Dubatscheff sai virhetilinsä täyteen jo ennen ottelun puoliväliä. Rotta-Lehtisen kannalta tämä oli vapauttavaa, sillä Iso-D:n ottaessa sikailijan roolia Lehtinen pystyi keskittymään puhtaasti taitokorikseen, mistä mies tuntuikin silmin nähden nauttivan. Tämä käynnisti joukkuekemioiden puolella välittömästi positiivisten hormonien vyöryn ja antoi toivoa siitä, että ehkä Lehtisen tulevaisuus on sittenkin UIFK:n kanssa. Myös esimerkiksi kauden hurjimmat minuuttinsa pelannut Juha Karjalainen joutui virhevaikeuksiin. Kylän raitilla liikkuneiden tietojen mukaan Karjalaisen rikkomiskäsi on ollut seuraavana päivänä hyvin kipeä.

Ottelun lopussa Markus Jokikokko osoitti, ettei viime ottelussa ratkaisevalla hetkellä ohi heitetty vapaaheitto ollut jättänyt sen suurempia haavoja herkkään sieluun, jollainen Jokikokolla eittämättä on. Tällä kertaa hän pussitti molemmat vaparinsa lopussa! UIFK oli viimeisillä sekunneilla vielä kahden pisteen johdossa, mutta Kuulan viimeinen hyökkäys tuotti korin ja edessä oli jälleen jatkoaika kahden tasaväkisen joukkueen välillä. Oulussa pelattu ensimmäinen ottelu vaati kaksi jatkoaikaa, mutta tällä kertaa selvittiin yhdellä. Virhevaikeuksien ja kapean rosterinsa kanssa taistelleet sinivalkoiset eivät enää jatkoajalla pysyneet rinnalla, joten Kuula korjasi lopulta selvähkön voiton.

Paluumatkalla autossa kiisteltiin siitä, tekikö kovana kaukoheittäjänä tunnettu Pekka Seeskorpi yhtään koria koko kauden aikana? Itse hän oli sitä mieltä, että ei. Keskustelun lopputulemana kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Seeskorpi nauttii edelleen kovan heittäjän mainetta, koska on pystynyt treeneissä käyttämään vahvuuttaan aseena. Takakentän molemmat pommittajat Seeskorpi ja Lehtinen istuivat kahdestaan Karjalaisen jättiauton takakontissa ja tuntuivat löytävän yhteyden toisiinsa. Tämä helpottanee entisestään Lehtisen paluuta joukkueen ytimeen. Tässä vaiheessa on lisäksi hyvä huomauttaa, että Lehtinen sai tällä kertaa pelata juuri oikean kokoisella paidalla, joten seurakin on tullut jo paljon vastaan. Nyt on Niko sinun vuorosi!

Pelireissun päättyessä autosta poistui kaikkensa antaneita pelimiehiä, joilla oli lonkat lukossa ja pakarat jumissa, mutta mieli loistavan kirkas. Kauden saavutukset hahmottuvat itse kullekin varmasti pitkin kevättä, mutta voitaneen edelleen sanoa, että UIFK:n ensimmäinen kausi oli onnistunut. Toki parannettavaa jäi hurjasti, joukkue kärsi monta niukkaa tappiota, jotka kokeneempi joukkue olisi kääntänyt voitoksi. Tämä kertoo tietysti myös hyvää sarjan tasaisuudesta, mistä osoituksena ovat myös lukuisat ristiin pelatut tulokset.

Juuri saamamme tiedon mukaan on varmistunut, että UIFK on sarjassa vähintään 6:s! Viidennen sijan kohtalo ratkeaa ottelussa Oulun NMKY kaikki - Ylivieskan Kuula, joka on tarkoitus pelata 4.3.

SÖSSIKÖ SIPONEN SELVÄN VOITON?

ONMKY A - UIFK 80-79 (21-20, 20-18, 22-19, 17-22)

UIFK:n pisteet: Jokikokko 37, Dubatscheff 17, Maaninka 9, Vartiainen 9, Jalava 7

Kolmoset: Vartiainen 1

Runsaslukuinen yleisö ei joutunut pettymään Karjasillan sunnuntai-iltapäivän trillerissä, jollaista edes mestari Alfred H. ei olisi osannut käsikirjoittaa. Varsinkin loppuhetkien draamankaari oli jotain, mitä ainoastaan aina yllätyksiä tarjoava tosielämä voi tarjota. Ynnin A-pojat olivat ottelussa kuskin paikalla tappavan kolmosrallinsa ja hyvän syöttöpelinsä ansiosta. Aika ajoin UIFK pääsi kirimään kantaan vahvojen jaksojensa myötä ja oli lopulta korjata koko potin. Julmien tarinoiden ylempi kynämies puuttui kuitenkin peliin synkänsinisellä musteellaan lähettäen UIFK:n pelaajat höyhtyäläiselle punttisalille suorittamaan hauiskääntöä mukanaan vain pettymyksen värisävyt.

Kerrataanpa ottelun loppuhetket. Pelikellon tarkoilla ajoilla ei liene tarinan alkuvaiheessa minkään valtakunnan merkitystä. Ne ovat joka tapauksessa pelkkää sumua mieltemme kanvaasissa. UIFK:n ollessa tappiolla yhdellä pisteellä pallonhallinta oli vastustajalla. UIFK rikkoi oikeaoppisesti pallollista pelaajaa pakottaen näin myös kovassa paineessa pelanneen juniorin vapaaheittoviivalle. Molemmat heitot menivät ohi ja pilviverhon takaa nähtiin taas hento lupaus auringon antimista. Seuranneessa UIFK:n hyökkäyksessä tuomaristo asettui kuitenkin poikkiteloin taistelevien sinivalkoisten eteen ja pallo oli jälleen Ynnillä. Ei auttanut muu kuin rikkoa uudestaan ja toivoa, että lämmin tuulenhenkäys jatkaisi pilvien karkottamista taivaalta. Jälleen nuoren miehen vapaaheitot kolisivat vain rautoihin ja levypallossa oli tietysti vain nälkäisiä uifkilaisia. Tässä vaiheessa muistikuvat pelikellon näkemisestä palaavat, aikaa oli jäljellä noin kymmenen sekuntia. Takamies Antti Maaninka toi vastustamattomasti pallon hyökkäysalueelle, ajoi sisään imaisten kaksi vihollista kimppuunsa. Juuri oikealla hetkellä Maaninka jakoi pallon LaMarkus Jokikokolle, joka otti muutaman askeleen päätyrajan suuntaisesti ja yritti tasoittavaa koria floutterilla. Heitto meni pahasti ohi, mutta tuomarin silmä näki tällä kertaa sinivalkoisin lasein Ynnin puolustajan työntäneen kädellään heittävää Jokikokkoa. Tulos: kaksi vapaaheittoa neljä sekuntia ennen loppua!

LaMarkus asteli muina miehinä viivalle ja pussitti ensimmäisen heiton rennosti aivan keskelle. Yleisön kuhina ja alitajunta tekivät kuitenkin tässä kohtaa hallaa itseluottamukselle ja LaMarkuksesta kuoriutui esiin DeMarkus: toinen heitto kolisi inhottavasti ulos raudoista. Mutta loppukohtaus ei suinkaan ollut vielä ohi ja pääroolin näytelmästä nappasi lentävä värttöläinen, eli Pasi Vartiainen, joka osoitti loistavaa pelisilmää ja tahtoa kiskaisemalla itsensä väkisin vastustajien välistä korille ja kaapien jollain ilveellä pallon itselleen. Yksinkertainen nosto, mikä ei tietenkään pitkien vastustajien puristuksessa itse asiassa ollut lainkaan yksinkertainen. Pallon pyöriessä hetken todella lupaavasti raudan päällä, kaikki paikalla olevat ymmärsivät, että helvetin ja taivaan välinen raja on todella, todella hiuksen hieno ja paperin ohut. Todennäköisesti aika monen läsnäolijan elämä muuttui sillä hetkellä, sillä jossain vaiheessahan ihmisen silmien täytyy aueta. Elämä on lahja, jota on syytä juhlia niin kauan kuin on plussan puolella.

Pallo ei mennyt koriin. Ja se siitä.

Lehdistötilaisuus oli ottelutapahtumista johtuen suoranainen sirkus. Toimittajien nauhurit savusivat ja joitain niistä ei voitu edes heti laittaa taskuihin taskumattien viereen, sillä taskut olisivat syttyneet tuleen. Toimittajat repivät ensimmäiseksi haastateltavaksi La-/DeMarkus Jokikokon, joka oli luonnollisesti täysin shokissa ja ristiriitaisen hämmennyksen tilassa. Hän oli juuri asetellut oman vanhan piste-ennätyksensä romukoppaan pois uuden tieltä, mutta missannut tasoittavan vapaaheiton dramaattisesti. Toisessa silmässä paloi innostuneisuuden tuli toisen silmän tuijottaessa tyhjyyteen:

”Syö miestä”, Jokikokko aloitti korrektisti ilman kirosanoja, vaikka sisällä varmasti kiehui. ”Ei uskoisi että harmittaa näin paljon, vaikka tuli piste-ennätys.” Tässä kohtaa Jokikokon fyysinen olemus lysähti ja romahdus oli sataprosenttisesti silmin havaittava. ”Jotain vertaistukea tarvis, ainakaan töihin en mene.”

”Kyllä tämä peli kaatui henkimaailman asioihin. Pitäisikö meidän palkata avuksi urheilupsykologi vai manaaja?” Epäonnen soturina lopussa palvellut Pasi Vartiainen pohdiskeli Jokikokon poistuessa itkien pukusuojaan.

Lehdistössä kiersi myös erikoinen huhu, että vastustajan valmentaja Mika Lustig olisi vakoillut UIFK:n whatsup-ryhmää ja saanut siten selville joukkueen pelitavan. Tälle väitteelle emme kuitenkaan saaneet mistään lisävahvistusta. Lustig itse ei suostunut puhumaan aiheesta, mutta sanoi sentään jotain:

”Pelattiin ottelun loppu huonosti. Meillä kävi tuuri.”

Valmentaja Olli Siponen oli estynyt saapumaan itse pelipaikalle, mutta häntä varten oli avattu puhelinyhteys lehdistötilaisuuteen. Kuunneltuaan pelaajien kommentteja pelin kulusta, hän kertoi omia näkemyksiään auliisti:

”Ei se Pasi haittaa (Siponen viittaa Vartiaisen viime sekunnin ohiheittoon korin alta), mutta jos heitit sen heiton yhdellä kädellä ja selän takaa, niin lähde nyt juoksemaan ja toivo, etten saa sinua koskaan kiinni!”

Viime ottelun jälkeen mielenterveytensä kanssa kamppailut UIFK:n kulttipelaaja ja oma ”jarisailio” Niko Lehtinen oli myös mukana ottelussa. Huolestuneille lukijoille kerrottakoon, että mies voi olosuhteisiin nähden hyvin. Tällä kertaa Lehtinen oli vihainen kuin ampiainen. Aluksi hän tykitti katkeran syytöstulvan UIFK:n fanien suuntaan, sillä hänen mielestään kannustus oli vajavaista, jopa vastustajan puolelle kääntyvää. Jälleen kerran hieman sekavasti Lehtinen puhui toisaalta myös fanien vaikuttaneen tuomaristoon jollain kierolla käänteispsykologisella tavalla. Kun tuomarit ja kannattajat oli käsitelty, tuli valmennusportaan ryöpytyksen vuoro:

”Peluutus yllätti minut henkilökohtaisella tasolla. Kun näin valmennusportaassa Heinäpään Kotkan (Lehtinen viittaa hyvään ystäväänsä ja naapuriinsa Veli-Matti Hiekkataipaleeseen), olin varma minuuttieni tuplaantumisesta. Mutta kotka jäi täysin muun valmennuksen jyräämääksi. Sovittuja Heinäpään poikien hyökkäyskuvioita ei päästy edes kokeilemaan!”

UIFK:ssa on harvoin, jos koskaan nähty näin avointa valmennuksen kritisointia ja on mielenkiintoista seurata, mitkä ovat tämän avautumisen seuraukset. Jotain häikkää valmennusratkaisussa silti oli, sillä Juha Karjalainenkin myönsi kolmen valmentajan olleen liikaa ja lupasi, että ensi kerralla yksi saa riittää. Lehtinen sai tukea myös varsin yllättävältä taholta, kun Siponen kommentoi tilannetta kotisohvalta:

”Analysoituani tämän informaatiotulvan olen päätynyt siihen, että tappio oli kokonaan minun syytäni. Jos olisin ollut paikalla, Niko olisi saanut enemmän peliaikaa ja olisi heittänyt yhden kolmosen enemmän, jonka turvin olisimme voittaneet. Olen syvästi pahoillani. Kylläpä nyt harmittaa. Laittakaa lehteen otsikoksi ´Sössikö Siponen selvän voiton?´”

Aikooko Lehtinen vaatia kesän aikana siirtoa, tai sopimuksen purkua?

”Olen perheellinen, joten istun sopimuksen loppuun. Mitä sen jälkeen tapahtuu, niin aika näyttää. Juristini Olli Siponen kielsi kommentoimasta sopimusasioita, mutta kieltämättä välillä tuntuu, että Heinäpään Haukkaa yritetään savustaa ulos joukkueesta. Ensin pakotettiin pelaamaan liian isolla paidalla ja se on vain yksi näkyvimmistä nöyryytyksistä.”

Tämän jälkeen Lehtinen väitti, että yksi joukkueen merkittävimmistä rahoittajista olisi lähdössä hänen mukanaan mahdolliseen uuteen joukkueeseen. Tästä allekirjoittaneella ei ole mitään varmaa tietoa, sillä UIFK:n korisjoukkueen rahoitus on tarkoin varjeltu salaisuus ja vain rahastonhoitaja (kivireen vetäjä) voi näitä mysteerejä avata.

UIFK:n myrskyisä kausi on yhtä ottelua vaille paketissa. Sijoitus kahdeksan joukkueen sarjassa on tällä hetkellä viides. Ylöspäin tie on tukossa, mutta yhden sijan UIFK voi vielä tippua. Viidettä sijaa lähdetään puolustamaan 26.2 aina vaikeaan Ylivieskaan, jossa Kuula isännöi UIFK:a. Pelin jälkeen saunailtaa tuskin on, koska on sunnuntai.